Kuinka kehittyä koiranohjaajana?

/ Jenna / Koiran kanssa harrastaminen, Koiranomistajan pohdinnat, Yleinen / 2 kommenttia
YHTEISTYÖ / SPORTTIRAKKI

Kevät tekee tuloaan, vaikka ikkunasta avautuvasta maisemasta sitä ei ensivilkaisulla uskoisikaan. Täällä Etelä-Suomessa saadaan vielä haaveilla keväisistä ja kuivista treenikentistä, kun paksu lumiharso peittää vielä näin huhtikuussakin maisemaa ja latukoneet ylläpitää parhaimpia metsäreittejä edelleen hiihtäjien hallussa.

Aiempina vuosina tähän aikaan olen innostunut hiomaan BH-liikkeitä tai  treenaamaan vinttikoirien lihaskuntoa kuumeisesti kesän treeni- ja kisakautta silmällä pitäen, mutta tänä vuonna asiat on toisin.

Olmi on ollut sairaslomalla ja sen ja Elnan viimeaikaiset eläinlääkärikustannukset ovat antaneet taloudelle sellaisen töytäyksen, että meillä menee hetki päästä taas täydelliseen tasapainoon.

Lisäksi minun ja koirieni välinen suhde on kokenut talven aikana kolauksia erilaisten irtokoirakohtaamisten ja hankalien ohitustilanteiden puolesta. Koen, että meillä on vielä paljon työstettävää tämän hetkisessä tilanteessa ja arjen pienissä nyansseissa.

Vaikka tilanne ja sen luomat raamit ovat tiedossani, pyrin eteenpäin. Vertauskuvallisesti voisi sanoa, että kun kasvimaan pohja on kunnossa, se mahdollistaa upean sadon syntymisen sitten, kun sen aika on.

Sairaslomat ja taloudelliset notkahdukset eivät siis suinkaan tarkoita täyttä hiljaiseloa. Silloin kehittämisen voi suunnata koirien sijasta itseensä ja panostaa siihen, että kun koirat ja talous ovat taas kunnossa, askelkuviot ovat selkeät.

Tästäkin näkökulmasta yksi viime vuoden kirkkaasti parhaimmista ja tarpeellisimmista lanseerauksista olikin huikea ja informatiivinen Sporttirakki -sivusto. Olen jo vuosien ajan kehittänyt taitojani erilaisiin luentoihin ja koulutustilaisuuksiin hakeutumalla.

Olen saanut luennoilta aina valtavasti eväitä riippumatta siitä, olenko kaikesta lähtökohtaisesti samaa mieltä luennoitsijan kanssa tai koskeeko aihe varsinaisesti omaa ydintekemistä koirieni kanssa. Koska pidän eläinten käyttäytymistä loputtoman kiinnostavana aiheena, olen löytänyt itseni jopa Kari Vepsän hevosten käsittelykurssilta, vaikka en omistakaan saaliseläintä tai edes harrasta ratsastusta. Minä nimittäin uskon, että monipuolinen kokemus rakentaa näkemystä.

Yhtä kaikki, Sporttirakki on juuri sitä, mitä koiramaailmaan on kaivattukin. Saitilta löytyy runsaasti ajatuksia herättäviä artikkeleita ja juttuja niin koiran koulutukseen, lajikohtaiseen harjoitteluun kuin myös ohjaajan mentaalivalmennukseen liittyen.

Valikoimaa on jopa niin paljon, että saitille päästyään on vaikea päättää mistä aloittaa. Ilmaiseksi kaikkien luettavissa olevat artikkelit ovat kuitenkin vasta alkusoittoa, sillä rekisteröitymällä saitin ProRakki -jäseneksi käytettävissä on myös luentoarkisto sekä vinkkivideoarkisto, josta löytyy kuukausittain uusia huippuvalmentajien vinkkivideoita erilaisten liikkeiden ja asioiden opettamiseen.

Kaiken kruunaa koirakohtaiset treenikalenterit, joiden käyttöönottoa voin lämpimästi suositella! Treenikalenteri toimii tietenkin myös mobiililla ja sen avulla on helppo hahmottaa treenin todellinen kokonaismäärä ja laatu. Lisäksi kunkin treenimerkinnän yhteyteen voi tallettaa kuvia ja videoita (ja halutessa kavereiden treenejä pääsee kommentoimaan!). Kirjattujen treenien myötä treenikalenteri tekee jopa nopeasti silmäiltävän analyysin koiran kehityksestä!

Minulle uteliaana ja tiedonjanoisena ihmisenä herkullisinta on kuitenkin ollut etänä videoyhteyden avulla kotoa nähtävät verkkoseminaarit eli webinaarit. Webinaarit ovatkin nerokas väylä opiskeluun, sillä harva koiranomistaja haluaa vielä pitkän työpäivän jälkeen jättää koiransa yksin kotiin vain lähteäkseen muuhun tilaan, joka ei itsessään ole edellytys oppimiselle. Niinpä minäkin vietin illan kotisohvalla läppärin ja koirien kanssa kuunnellen Claudia Fugazzan luentoa Do as I do joka kertoi koiran sosiaalisesta oppimisesta. Koska kyseessä oli oikea livelähetys, luennon lopussa pystyi esittämään reaaliaikaisesti kysymyksiä suoraan Claudialle luennon aiheisiin viitaten.

Nettiluentojen lisäksi Sporttirakki tarjoaa myös nettivalmennuksia, jotka tarjoavat henkilökohtaista apua Suomen huippuvalmentajilta. Kirsikkana kakun päällä ProRakki -jäsenet saavat alennusta mm. Berran verkkokaupasta. (Katso kaikki edut os. www.sporttirakki.fi/tilaa-prorakki/)

Kehitys kehittyy ja on huikeaa, että myös koira-ala on yhä kokonaisvaltaisemmin siinä mukana. Se, että pystyn osallistumaan luennoille nyt myös omalta kotisohvaltani on huima edistysaskel ja odotan jo innolla seuraavaa nettiluentoa ”Leikki on koiran työtä”, joka on keskiviikkona 4.4.2018 kello 18 alkaen.

Luennolla käsitellään mm., miten koiran luontaista leikkikäytöstä voi hyödyntää koulutuksessa ja miten leikki kuuluu koiran elämään ja mitä koiran elekieli merkitsee erilaisissa leikkitilanteissa. Tiesitkö muuten, että leikkimisellä voi ehkäistä koiran ongelmakäytösten esiintymistä, auttaa kehon koordinaatiokykyjen ja sosiaalisten taitojen kehittymistä sekä rentouttaa koiraa? Pahimmillaan leikillä voi myös aiheuttaa koiralle stressiä ja ruokkia sen ongelmakäytöstä. Aihe kuulostaa sen verran kiintoisalta, että ainakaan minä en malta jättää tätä luentoa väliin! Lue luennosta lisää täältä!

Loppuun vielä yhteenveto siitä, kuinka koiranohjaajana voi kehittyä. Mitä sinä lisäisit listaan?

Kuinka kehittyä koiranohjaajana
  • Hanki tietoa: lue, kuuntele, opiskele. Käy luennoilla tai nettikoulutuksissa, vaikka aihe ei varsinaisesti liittyisi ydintekemiseesi.
  • Ole avarakatseinen ja pyri nappaamaan tärppejä, vaikka kouluttajan metodit eivät sellaisenaan istuisi omiin toimintamalleihisi.
  • Ota mallia ja tarkkaile. Katsele muiden tekemistä, olemista ja treenaamista. Mikä siinä on hyvää, mikä huonoa? Minkälaisia asioita haluaisit saavuttaa koirakkona – ja minkälaisia asioita et missään nimessä haluaisi ruokkia koirasi käytöksessä?
  • Tyhmä kysymys on se, joka jää esittämättä. Kysy yksinkertaisiltakin tuntuvista asioista, jos ne vaivaavat mieltäsi. Usein juuri nämä poikivat mielenkiintoisimmat keskustelut tai oivallukset!
  • Tarkkaile koiraasi tai koiriasi myös arjessa ja pyri selvittämään, mihin erilaiset käytösmallit pohjautuvat ja mistä ne kumpuavat. Pelkästään arjessa koiran tai koirien tarkkailusta saa valtavasti irti!
28

Murheenkryynejä – whippetin varvasongelmat jatkuvat

/ Jenna / Koiran terveys ja hyvinvointi / 6 kommenttia

Mainitsin perjantaina Instagramissa Olmin omituisesti turvonneesta vasemman etutassun pikkuvarpaasta, joka oli yhden yön aikana turvonnut pienen potun kokoiseksi. En osannut päätellä, mikä tassuun oli osunut tai mennyt, mutta koira konkkasi koko perjantain kolmella jalalla varoen selkeästi varaamasta painoa tassulle.

Siitä hetkestä alkoi Olmin häkkilepojakso. Pehmustin koiralle metallihäkkiin lokoisat oltavat ja toivoin, että pahin turvotus laskisi viikonlopun aikana.

Mutta lauantai-aamuna häkkiasukilla olikin tarjota entistäkin lohduttomampi näky. Sen sijaan, että turvoksissa olisi enää reunimmainen varvas, turvoksissa olikin kolme reunimmaista varvasta. Koko aiemmin luiseva tassu oli ranteeseen saakka niin turvoksissa, että näytti aivan siltä, kuin koiralle olisi yön aikana vaihdettu jonkun toisen rodun jättimäinen karhuntassu.

Kylmänhiki kohosi otsalleni, eikä vähiten siksi, että olin juuri sijoittanut pienen omaisuuden Elnan hammaskaluston hyvinvointiin sekä farmariauton huoltoon ja korjauksiin. Päällimmäisenä mielessäni oli kuitenkin vuosien takaa huutava huoli Olmin tassuongelmista ja jo valmiiksi huonoista varpaista.

Varpaisiin pentuna asennetut tukisidokset olivat pettäneet aikapäiviä sitten. Varpaat eivät juurikaan kestäneet painoa esimerkiksi koiran kumartuessa etutassujensa päälle ruokailutilanteessa, mutta muuten varpaiden tila ei juurikaan näkynyt arjessa, jos varpaiden erikoisen pitkulaista mallia ei otettu huomioon. Koira saattoi kesäisin käydä pinkomassa Tampereen vinttikoiraradan pehmeällä hiekkapohjalla moottorivieheen perässä ja elää muutenkin kokonaisvaltaisen hyvää ja kivutonta koiranelämää.

Auto starttasi Helsinkiä kohti jo ennen puolta päivää. Hyväksi havaittu Omaeläinklinikka karsiutui vaihtoehdoista, koska päivystävää asemaa ei ollut lähellä ja kyseessä oli koira, jonka tassuihin oli jo pentuna tehty Helsingissä leikkauksia. Suuntasimme siis oitis klinikalle, jolla oli tietokannassaan täydelliset tiedot ja historia ihon alle vuosia sitten asennetuista vierasesineistä.

Koiran jatkuva läähätys kertoi kivuista tai muuten äärimmäisen epämukavasta olosta, eikä ihme. Reunimmaisen varpaan viereen kohosi hetki hetkeltä suurempi punainen nestepallo, joka pinkeydessään näytti siltä, että se räjähtää minä hetkenä hyvänsä.

Eläinlääkäri teki perustutkimukset, joiden lisäksi koiralta mitattiin kuume ja tulehdusarvot. Tulehdusarvot olivat normaalin ylärajoilla, mutta muuten koirasta ei löytynyt turvonneen tassun lisäksi mitään hälyttävää.

Suuntasimme röntgenhuoneeseen, josta toivoimme saavamme viitteitä turvotuksen aiheuttajasta – ihon alle tunkeutuneesta vierasesineestä tai murtumasta. Mutta mitään ei löytynyt.

Tutkimushuoneeseen palattuamme koira sai kipulääkettä ja antibioottia. Saimme molempia kotiinkin. Varpaan tyvessä yhä vain kohoava hetki hetkeltä pinkeämpi patti päätettiin puhkaista, koska se näytti siltä, että eritteet sen sisältä levähtävät minä tahansa hetkenä ulos joka tapauksessa. (Kiitos Jonna, kun olit apuna – herkkis ruudun tällä puolen ei olisi kestänyt pidellä koiraa siinä tilanteessa!)

Ja sitten lähdimme kotiin 300 euron osamaksusuunnitelma taskussani. Tassu oli niin turvoksissa, että tarkempia tutkimuksia oli hankala tehdä, eikä täten ongelman aiheuttajaa saatu ollenkaan selville.

Olmi sai uuden ajan perjantaille. Silloin kartoitettaisiin katkenneiden tukisidoksien ja turvonneen tassun mysteerin. Eläinlääkäri mainitsi, että kun tassussa on jo lähtökohtaisesti vierasesineitä, tassuun ei tarvita suurtakaan pöpöä, joka sitten saattaa laukaista melkoisenkin hälytystilan koko raajaan.

*     *     *     *     *

Oloni on levoton. Jo valmiiksi kovia kokeneen koiran tila harmittaa etenkin, kun tulevaisuuteen on mahdotonta nähdä. Nuori koira, jonka henkiset ominaisuudet ovat loistavat, kärsii fyysisistä ongelmista, joita on mahdotonta sivuuttaa. Koira kun on paljolti raajojensa päällä – ja oletusarvoisesti raajoissa on varpaat, joille paino jakautuu, jos ei tasaisesti, niin ainakin jakautuu.

Varvasasioissa lähtökohdat ovat huonot, sillä niin moni Olmin varpaista on jo valmiiksi virheasennossa. Ei auta kuin hengittää syvään ja odottaa, mitä loppuviikon tutkimuksissa selviää.

Olmin yllättäen ilmaantuneet varvasongelmat eivät ole ainoa asia, joka vetää tämän koiranomistajan mietteliääksi. Päässäni käydään ikävän sävyistä keskustelua, vaikka ulkona on aistittavissa ihana keväinen ilma ja valtaosan päivästä kirkas ja kaunis auringonpaiste. Palaan toiseen, koko lauman harmonian rikkovaan tilanteeseen hiukan myöhemmin, sillä se on jo kokonaan oma, raskas tarinansa.

90

Toimistokoiran hampaan poisto

/ Jenna / Koiran terveys ja hyvinvointi / Jätä kommentti
YHTEISTYÖ / OMAELÄINKLINIKKA

Niin koitti sekin päivä, kun saavuimme Omaeläinklinikka Ehelin, eli Riihimäen toimipisteen tiloihin hampaanpoistolle varatun ajan yhteydessä pahaa-aavistamattoman Elnan kanssa.

Elna oli viettänyt koko aamupäivän kanssani toimistokoirana töissä, mikä onkin sen uusin bravuuri. Se on sujahtanut työyhteisöömme sulavasti siitäkin huolimatta, että sama työkaveri, joka säikähti rotan näköistä Olmia ensivilkaisullaan parahti nyt luullessaan, että monitoimikoneen vieressä nukkui susi.

Kaikkien muiden mielestä Elna oli kuitenkin työyhteisöömme toivottu lisä kaikkina niinä päivinä, joina se kulki mukanani toimistolla tutkimuksiensa vuoksi.

Toimitusjohtaja silitteli koiraa tyytyväisenä. Hän mainitsi sen luovan työpaikalle kotoisuutta. Seuraavan kerran koiran nähtyään hän tituleerasi sitä jo maskotiksi.

Toimistokoiran ja maskotin virka sopikin Elnalle hyvin. Koiravierailijoita varten hankkimani koiraportti jäi työttömäksi, sillä Elna nukkui omaehtoisesti joko vieressäni tai penkillä työpisteen sisäänkäynnin kulmassa.

Sen lisäksi, että tutkimukset osoittavat toimistokoiran lisäävän työhyvinvointia, uskon myös työpaikan lisäävän koiran hyvinvointia. Elna on nimittäin erityisen otettu joka aamu, kun minä osoitan yksinkertaisella nyökkäyksellä, että se voi livahtaa kanssani ulko-ovesta muiden koirien jäädessä kotiin lojumaan.

Jotenkin Olmin ja Alpin viime aikaisia päähänpistoja seuranneena minun on helppo uskoa, että Elnalla on hieman rankkaa lauman ainoana narttukoirana. Siispä työpaikalla otetut rauhaisat päiväunet ovatkin yllättäen parasta, mitä Elnan arkipäiviin kuuluu. Se nukkuu jopa niin sikeästi, ettei herännyt silloinkaan, kun työyhteisömme uusin työkaveri kävi tervehtimässä minua ensimmäistä kertaa.

Se, miten Elnasta yllättäen tuli toimistokoira liittyy sen hoitoon Riihimäen Ehelillä. Omaeläinklinikan Riihimäen toimipiste sijaitsee lähellä työpaikkaani, joten koiran ottaminen mukaan on ollut luontevaa. Lohikäärmepuun tuhosta alkanut, Omaeläinklinikan perustutkimukseen jatkunut ja hammasröntgeniin vienyt matka olisi hampaanpoiston myötä ohi.

Täytyy myöntää, että silitellessäni koiraa uneen Ehelin eläinlääkärin huoneessa ja jättäessäni sen taas pariksi tunniksi ammattilaisten käsiin – jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä – he olivat ansainneet jo täyden luottamukseni.

Se, mikä koko prosessin aikana oli helpottanut oloani oli kevyt ja onnistunut tiedonkulku. Se toimi alusta alkaen niin paikan päällä kuin myös toimenpiteen jälkeenkin puhelimitse. Se, että tiedän missä mennään ja minulla on luottamus koko taloa kohtaan, tekee asioinnista helppoa ja mutkatonta.

Erityisen hyvilläni olin siitä, miten asiakaslähtöistä palvelua sain loppuun saakka. Olin koiran toimenpiteeseen jättäessäni kertonut hoitajille, että en ole puolen päivän jälkeen tuntiin tavoitettavissa livelähetyksen vuoksi. Sovimme, että tulisin paikalle noutamaan koiraa heti lähetyksen jälkeen noin kello 14, mutta todellisuudessa ehdinkin paikalle vasta miltein kello 15!

Koska asia oli – ainakin jotakuinkin – tiedossa, klinikan väki ei ollut hätääntynyt. Mutta koska muiden aikataulujen sotkeminen tahattomasti on yksi ikävimmistä tietämistäni asioista, jonka lisäksi mieleeni alkoi lipumaan jo ajatuksia koiran heitteillejätöstä johtuneesta eläinsuojeluilmoituksesta ja koiran jatkosijoituspaikasta, kiirehdin paikalle tietenkin niin nopeasti, kun pystyin.

Kiireen tuntu loppui kuitenkin heti, kun saavuin pahoitellen aulaan. Kiireettömät ja iloiset hoitajat tervehtivät minua huolettomasti ja kertoivat, että Elna lepäilee kaikessa rauhassa takahuoneessa. Hampaanpoisto oli onnistunut hyvin, eikä koiralla ollut mitään hätää.

Kävimme toimenpiteen ja kotiutusohjeet läpi ja minulle ojennettiin koirani suusta irroitettu hammas, jota pyörittelin jännittyneen kauhuissani sormissani samalla, kun kyselin hoitajilta, minkälainen toimenpide tällaisen hampaan irroittaminen oikein oli ollut. Saatoin olla jopa rasittava, mutta en voi itselleni mitään silloin, kun kiinnostun jostakin asiasta.

Kun minulle oli yksityiskohtaisesti (ja kärsivällisesti, kiitos siitä!) selitetty, mitä toimenpiteen aikana oli tapahtunut ja miten pieni eturivin hammas oltiin saatu irroitettua, aulaan talutettiin koira, joka oli jälleen vähintäänkin yhtä tokkurainen kun viimeksikin Ehelin toimipisteeltä lähtiessämme.

Irroitetun hampaan paikka suussa näytti karmivalta, mutta lähti sittemmin paranemaan nopeasti. Koko prosessista jäi kaikenkaikkiaan hyvä ja selkeä fiilis. Oikeastaan haastavinta koko aikana oli lauman arkeen tuomat haasteet, joihin palaan hiukan myöhemmin. Siihen saakka minä ja maskottikoira nautimme uudesta yhteisestä harrastuksestamme: kotoisuuden luomisesta työpaikalle.

42