Koiramessutärppi #1: koiran hankintaa suunnittelevalle

Yhteistyö / Suomen Kennelliitto

Helsingin Messukeskuksessa tänä viikonloppuna järjestettävä Koiramessut sekä lauantaina järjestettävät Pohjoismaiden voittaja 2017 ja Helsinki Puppy Show 2017 sekä sunnuntaina järjestettävät Voittaja 2017 ja Voittaja Puppy Show 2017 ovat tämän viikonlopun parasta antia kaikille , jotka suunnittelevat koiran hankkimista tai omistavat rakastetun nelijalkaisen. Lue aiemmasta postauksestani kolme hyvää syytä piipahtaa paikan päälle!

Yhteensä kolme päivää (pe-su) kestävä koirakansan juhla kokoaa samaan sijaintiin lukuisan määrän paitsi näyttäviä koiria, taitavia handlereita ja erilaisten tuotteiden ja palveluiden tarjoajia myös rotutorin, jossa lukuisiin eri rotuvaihtoehtoihin voi tutustua.

Rotutorilla koiran hankintaa suunnittelevalla on loistava mahdollisuus keskustella rodun harrastajien ja jopa kasvattajien kanssa. Mikäli rotu on vielä kauttaaltaan hakusessa, Kennelliiton neuvojat auttavat mielellään Hau Life -ständillään rotutorin yhteydessä.

Saavuin itse koiramessuille jo perjantaina haistelemaan tuulia ja selvittämään tämän viikonlopun parhaimmat tärpit. Tapasin lukemattoman määrän mielenkiintoisia ihmisiä tuotteineen ja palveluineen, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi tapaaminen Kennelliiton edustajien kanssa.

Keskustelimme koiran hankinnasta ja sen suunnittelusta ja ilahduin kuullessani, että kennelliiton edustajat suosittelevat erilaisia rotuja ennen kaikkea koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen ja rotuominaisuudet huomioon ottaen puolueettomasti, sekä ottavat huomioon tietenkin kyseisen koiran hankintaa suunnittelevan elämäntilanteen ja toiveet koirarodun suhteen. Erityisesti mieltäni lämmitti kuulla, että rodunkartoitusprosessi on ennen kaikkea realistinen kartoitus ja toisinaan päädytään yhteistuumin siihen ratkaisuun, ettei koiran hankinta ole vallitsevassa elämäntilanteessa hyvä vaihtoehto. Sekin on joskus oikea päätös, vaikka koirakuume olisikin korkeimmillaan.

Omat resurssit on tärkeää ymmärtää ja kun resursseihin istuva rotu kohtaa sille sopivat puitteet, on yhteiselon lähtökohdat ideaalit. Usein erilaiset koirien ongelmakäytökset saattavatkin johtua siitä, että koiran alkuperää tai ns. sisään rakennettuja toimintamalleja ei ole osattu huomioida joka päiväisessä arjessa. Jos tulevasta nelijalkaisesta elämänkumppanista toivoo rakastettua ja uskollista perheenjäsentä, rodun ominaispiirteet ovat ensisijaisen tärkeä juttu sen suhteen, että koira sopeutuu perheensä elämään mutkattomasti ja se, sekä sen omistaja(t) saavat yhteiselosta kaiken ilon irti.

Keskustelimme Hau Lifen edustajien kanssa myös siitä, miten tärkeässä roolissa koiran ensimmäisten elinviikkojen tapahtumat ja kokemukset ovat. Ne ovat ratkaisevassa roolissa koiranpennun kehityksen ja sen tulevien käyttäytymismallien synnyssä, ja jos koiran taustoista ei tiedetä yhtikäs mitään, ei koiran tulevaisuuden suhteenkaan voi tehdä juurikaan minkäänlaisia odotuksia.

Siksi suosittelenkin ensisijaisesti rotukoiran hankintaa kaikille sellaisille, jotka näkevät jo sielunsa silmin miltä tulevan yhteiselon pitää näyttää. Jos kaipaat itsevarmaa, mutkatonta ja reipasta lenkkikaveria jonka käyttäytyminen on ennalta odotettavissa, hanki koira, jonka elämää pääset seuraamaan kenties jopa syntymästä saakka. Netti- ja mobiiliaika mahdollistavat täydellisesti sen, että kasvattajien on helppo päivittää pentulaatikon tapahtumia someen tai omille kotisivuilleen, jolloin koiranpennun elämän alkutaipaleesta on helpompi varmistua.

Jokaisen surkean ja säälittävän ”pelastetun” koirakohtalon tilalle riittää kyllä tusina uusia – esimerkiksi koiranpennun hankkiminen huonoista oloista tai jopa pentutehtaasta ainoastaan tukee myyjätahon toimintaa ja tekee siitä kannattavaa. Lisäksi epämääräisistä oloista pelastetulla koiralla voi olla huomattavasti lyhyempi eliniänodote, kun suunnitelmallisesti ja rakkaudella maailmaan saatetuilla koirilla.

Itse olen oikea malliesimerkki siitä, minkälaisesta paikasta koiraa ei pitäisi koskaan ottaa. Lukuisat eri rodut aina tiibetinspanieleista cockerspanieleihin värjöttelivät ison kennelrakennuksen pihahäkeissä kaukana tavallisista kodin äänistä ja elämästä, ja kun valitsimme pentua meille tuotiin huoneeseen uros ja narttu -pennut, joiden vanhempia emme saaneet tavata vaikka pennut olivat vasta seitsemän viikon ikäisiä. Pennut olivat ”puhdasrotuisia” mutta rekisteröimättömiä cockerspanieleita, koska niiden vanhempien asutus ei kuulemma ollut suunniteltua vaan ikävä vahinko. Ikävästä vahingosta huolimatta maksoimme omasta pennustamme yli 1000 markkaa 2000 -luvun alussa.

Sittemmin minun ja tuon epämääräisistä olosuhteista tulleen paperittoman rotukoiran yhteiseloa värittivät lukuisat eri ongelmat: ensiksi koiranpennun iho oireili, kun se oli muuttanut viileästä kennelrakennuksesta kuivaan sisäilmaan ja seuraavaksi alkoivatkin ongelmat koiran aggressiivisuuden suhteen, sillä pentu ei ollut tottunut käsittelyyn. Loppujen lopuksi tavallinen arki sisällä tavallisen perheen kanssa tuntui olevan koiralle liikaa ja se sai äkkiarvaamattomia raivokohtauksia erityisesti tapahtumarikkaiden (kuten mökkireissu) päivien puitteissa.

Epäilen, että jos koira olisi varttunut alunperinkin tavallisen hälyisessä ympäristössä eikä syrjäisessä kennelrakennuksessa pihan perällä, sillä olisi ollut paljon paremmat lähtökohdat kehittyä tavalliseksi koirakansalaiseksi, joka ei yllättäen hyökkää ja pure. Myöhemmin tämä koira jouduttiin lopettamaan, koska sen hyökkäykset ja ongelmakäytös ainoastaan pahentuivat iän myötä.

Odottamattomia ongelmia voi syntyä millaisista lähtökohdista tahansa, mutta voit koittaa minimoida riskit hankkimalla koiran vastuulliselta kasvattajalta. Jos haluat kartoittaa oikean rodun löytymistä ja saada vinkkejä koiran hankintaprosessiin, vieraile ihmeessä paitsi kehien laidalla ja rotutorilla, myös paljon koirakokemusta omaavien tahojen kanssa rotutorin yhteydessä hallissa 6 Hau Life -ständillä.

PS. Jos tila tuntuu suurelta ja hankalasti hahmotettavalta, lataa puhelimeesi Messukeskuksen oma Messukeskus -app, josta löytyy tapahtumakohtaiset kartat ja esillepanijat.

LUE MYÖS

Kolme hyvää syytä lähteä joulukuussa Messariin – vaikka et olisi näyttelyihminen!
Koiramessutärppi #2: kun kaksi on yksi – saumatonta yhteistyötä paimennusnäytöksessä

7

Kolme hyvää syytä lähteä joulukuussa Messariin – vaikka et olisi näyttelyihminen!

Helsingin Messukeskuksessa järjestettävä Koira 2017 -tapahtuma, eli koiraihmisten keskuudessa ”Messari” lähestyy kovaa vauhtia. Suomen suurin koiratapahtuma pidetään kuukauden päästä 8.-10.12.2017 eli – sattuipas sopivasti – veronpalautuksia seuraavana viikonloppuna.

En ole koskaan ollut näyttelyihmisiä ja olenkin vasta viimeisen vuoden aikana Alpin tulon myötä alkanut opettelemaan näyttelyiden kulkua ja erilaisten lyhenteiden merkityksiä. Lyhenteet ja ruusukkeet ovat minulle kaikesta huolimatta yhä lähes hepreaa, joten rehellisyyden nimissä luulen, ettei minusta ehkä koskaan tule oikeasti varteenotettavaa näyttelyihmistä.

Siitä huolimatta olen osallistunut Messariin vuosittain jo kuudentoista vuoden ajan (!) lukuun ottamatta inttivuottani sotakoiraosastolla vuonna 2011.

Miksi Messariin kannattaa lähteä, vaikka ei edes olisi näyttelyihmisiä?

1. Kauniit koirat ja mielenkiintoiset kasvattajat ovat omiaan koiranpentuhaaveiden eteenpäin viemiselle

Messari jos jokin on paikka, jossa koiria liikkuu ja niitä voi vapaasti ihastella. Kukaan tuskin pahastuu, jos katseesi naulautuu upeaan yksilöön tai harvinaiseen rotuun.

Messari on oivallinen paikka tutustua erilaisiin koirarotuihin, jos koiranpennun hankinta on mielessä. Samassa yhteydessä on hyvät mahdollisuudet päästä keskustelemaan kasvattajien kanssa.

Messarin päähallissa erilaiset rotujärjestöt ja rotua harrastavat yhdistykset esittelevät rotujaan ja toimintaansa Rotutorilla, joten jos kehän laidalta upeine koirineen bongattu potentiaalinen kasvattaja on liian kiireinen kertoakseen rodustaan, löydät kaipaamasi vastaukset varmasti päähallin Rotutorilta.

Itse olen vuosi toisensa jälkeen osallistunut tapahtumaan nimenomaan turistina, eli en ole koskaan ilmoittanut omia koiriani mukaan näyttelykehiin. Turistina paikalle saapuminen mahdollistaa kaikkien hallien läpikäynnin ja itselleen vieraampien rotujen näkemisen ja tarkkailun. Olen viimeisimpien messarivuosien aikana mm. lumoutunut ceskoslovensky vlcak-kehän laidalla ja toisena vuonna paikan päällä töissä ollessani huomannut haaveilevani omasta mastiffista!

Sen lisäksi, että paikan päällä on hyvät mahdollisuudet jutella kasvattajien kanssa, vannoutunut koiraihminen löytää sieltä myös paljon vanhoja tuttuja, joiden kanssa ehtii vähintäänkin ohimennen vaihtamaan pari sanaa. Messarissa tunnelma saattaa olla kiireinen, mutta pääasiassa ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen.

2. Edulliset puruluut, joita todella kannattaa hamstrata

Prioriteettini on jo pitkään ollut vuoden puruluiden hamstraaminen Messarista! Suosikkini on ulkomaalainen yritys, joka tarjoaa koirilla pitkään kestäviä kuivattuja puruherkkuja myös isommissa tukkupakkauksissa edullisesti. Kyllä, se olen minä, joka raahaa Messarin narikasta mukaan noukittua, täyteen ahdettua lätkäkassia tuskanhiessä ympäri parkkipaikkaa.

Ostan joka vuosi Messarista puruluut lähes koko vuodelle, koska suurimmat ja herkullisimmat puruluut maksavat koirajoukkoni tarpeisiin yksittäin eläinkaupasta ostettuna hunajaa. Tarkkasilmäisenä Messarista löytää useita ”ota kolme, maksa kaksi” -tyyppisiä tarjouksia. Yksi suosikkihuveistani on myös etsiä päivän aikana paikalta viikonlopun edullisimmat siankorvat.

3. Kattava valikoima tuotteita

Jos tarvitset jotain koirille – hanki se Messarista! Messari on mainio paikka tehdä tuote- ja hintavertailua ja jopa päästä neuvottelemaan hinnoista (ja kaupanpäällisistä).

Viime vuonna saalistin Messarista whippetille makuupussipetiä ja canicross -kamppeita. Sain Sonarcilta vetokamppeiden suhteen paikan päällä ja vielä jälkeenpäinkin niin hyvää asiakaspalvelua, että suosittelen heidän puoleensa kääntymistä mielelläni! Makuupussipetiä ei löytynyt, mutta sen korvasi yllättävän edullisesti päähallin nurkasta löytyneet hyvältä näyttävät ja kestävät koiranpedit, joita ostin heti kahdessa eri värissä.

Kymmenisen vuotta sitten sain metallihäkin Messarista alle puoleen hintaan, kun pääsin hiljaiseksi käyneellä osastolla neuvottelemaan sellaisen kauppiaan kanssa, joka halusi päästä juuri ennen sulkemisaikaa mahdollisimman monesta kookkaasta häkistä eroon. Puruluiden, koiranpetien ja erikoisvarusteiden lisäksi valikoimaa on mm. erilaisten treenilelujen ja -tarvikkeiden sekä kaulapantojen ja talutushihnojen suhteen. Myös koirallisten kavereiden joululahjat saattavat löytyä Messarista!

sankarikoiria, luentoja, ohjelmanumeroita ja kontakteja

Kauniita koiria ja edullisia löytöjä, sekä runsaasti ohjelmaa koko viikonlopulle. Paikan päällä mm. palkitaan perinteisesti sankarikoirat ja perjantain aikana luentotilassa käydään erilaisia luentoja mm. koirien kognitiosta ja allergioista. Hauskaakin on luvassa, sillä halleissa nähdään lukuisia erilaisia näytöksiä.

Minä en aio jättää joulukuista perinnettäni tänäkään vuonna väliin, vaan olen jo alkanut suunnittelemaan messariviikonlopun ohjelmaa osoitteessa www.koiramessut.fi. Ennen loppuvuoden kohokohtaa ehdin kuitenkin viettämään vielä yhden viikonlopun akkuja lataillen kummityttöni kanssa maalla.

Päivitetty 9.12.2017 // Lue myös

Koiramessutärppi #1: koiran hankintaa suunnittelevalle
Koiramessutärppi #2: kun kaksi on yksi – saumatonta yhteistyötä paimennusnäytöksessä

 

24

Messari 2014

Koira 2014 -tapahtuma, eli harrastajien kesken messari on taas tämän vuoden puolesta osaltani koluttu. Vuosi lähestyy vääjämättä loppuaan: seuraavaksi joulu ja vuodenvaihde, ja sitten se on taas opeteltava uuden vuosiluvun kirjaamista tärkeisiin dokumentteihin.

Viime vuonna hamstrasin messarista niin paljon koirien kuivaherkkuja ja puruluita, että niitä riitti vielä marraskuun loppuun saakka. Tänä vuonna tavoite oli sama: löytää parhaimmat paikat puruluuvarastojen täyttöön ja ostaa kuivaherkut seuraavan vuoden ajalle niin, että kolmipäinen koiralauma saa hoidettua purukalustoaan vähintään viikottain, aina messariin 2015 saakka.

Siis sillä olettamuksella, että paikalle tulee lähdettyä ensi vuonnakin – kävijälippujen hinnat olivat tänä vuonna nousseet 15 euroon nenää kohden, auton parkkipaikasta sai pulittaa 13 euroa ja narikka oli sekin päälle pari euroa – etenkin, kun kävimme viemässä sinne myös myöhemmin lisää tavaraa. Aika paljon rahaa yhdestä näyttelystä – vaikka toki messari on paljon muutakin, kuin pelkkä näyttely.

Tämän vuoden osalta olin jo tammikuusta alkaen koonnut pientä messaribudjettia ja kaikki vuoden hankinnat oli suunniteltu tehtäväksi nimenomaan messarista. Se, mitä messarista ei löydy – sitä ei tarvita, ja on kiva päästä vertailemaan samantyyppisiä tuotteita aina useammalle kojulle niin, että saa tottakai tehdä ostoksia myös parhaalla mahdollisella hinnalla. Varauduin puruluukasojen kuskaamiseen paremmin kuin viime vuonna, kun muovipussit repeilivät, enkä enää millään meinannut jaksaa kantaa narikkaan hamstraamiani kilojen kasoja parkkihallin ylimpään kerrokseen, kattotasanteelle autolle. Nyt minulla oli mukanani kepo, joka herrasmiehenä kantoi ostamani kuivaherkut suuressa treenikassissa aina autolle saakka ja autolta kotiin asti.

06122014_2594_960px

Ja tuo kuvan koira muuten, Into, heh. Sillä on ollut tuo sama ilme siitä saakka, kun tulimme kepon kanssa kotiin mukanamme treenikassillinen ja muovikassillinen tuoksuvia herkkuja!

Kuvassa näkyy myös messarista tolleriständin putiikista ostetut tollerivillasukat, joiden kutsua en luonnollisesti voinut vastustaa. Nyt meillä on Inton kanssa samanlaiset sukat, voiko olla söpömpää?

Päivä oli kauttaaltaan onnistunut: mainioita löytöjä ja ostoksia sekä paljon hienoja koiria ja tuttuja ihmisiä. Kävimme kepon kanssa kuuntelemassa myös Tommy Wirénin mielenkiintoista luentoa, mutta ikäväksemme jouduimme poistumaan paikalta kesken kaiken ehtiäksemme näkemään samaan aikaan alkaneen skottikehän. Loistavaa oli kieltämättä sekin, että sain värvättyä kepon mukaan messariin -vaikka se tarkoittikin skottikehän reunalle raahautumista. 😉

Viime vuonna Messarin tuoterepertuaareista suosikikseni nousivat Bibi & Bim -emalikupit sekä Boettin heijastinliivi, jotka molemmat lunastivat lupauksensa ja ovat ahkerassa käytössä yhä edelleen ja varmasti vielä vuosia eteenpäinkin. Tänä vuonna katseeni kiinittyi Molly Muttin itsetäytettäviin, suorastaan nerokkaisiin, koiranpeteihin. Idea on siinä, että myytävänä on pelkkä päällinen, joka sitten täytetään omavalintaisilla, vanhoilla ja tarpeettomiksi jääneillä kodintekstiileillä. Ohjekuvassa vinkataan koiranpedin täyttämisestä vanhoilla vaatteilla, mutta minulla on esimerkiksi paljon sellaisia kulahtaneita tyynyjä, joita olen säilyttänyt ajatuksella: teen näihin jotkut nätit päälliset itse sitten, kun ehdin. Tähän Molly Muttin koiranpetiin on myös saatavilla pestävä sisäpussi, joka pitää pedin sisällön kasassa ja helpommin käsiteltävänä. Petien värit ja kuosit olivat nekin kivoja, mutta peräännyin varsinaisesta ostopäätöksestäni huomattuani, että koiranpetien pesuohje oli 40 asteessa. Kukaan henkilökunnasta ei ollut kokeillut pesua vahvemmassa lämmössä, joten tämän tiedon ja kuosivalinnanvaikeuden puolesta jätin asian vielä hautumaan. (Toki vastaavan koiranpedin voi toteuttaa ihan itsekin, jos törmää sopivaan kuosiin ja riittävän kestävään materiaaliin.)

Koirilla on tällä hetkellä koreissaan vanhat sohvatyynyt, jotka luovutin koirien käyttöön sen jälkeen, kun ne eivät enää varsinaisesti sopineet sisustukseen. En tiedä mitä materiaalia tyynyjen päälliset ovat – mutta ne ovat pitäneet värinsä ja muotonsa hyvin siitäkin huolimatta, että olen valehtelematta ainakin neljän vuoden ajan pessyt niitä säännöllisesti 60 ja jopa 90 asteessa. Korkeat pesulämpötilat ovat asioita, joita arvostan tällaisissa koirien makuualustahankinnoissa ja siispä jään pohtimaan vielä Molly Muttin itsetäytettäviä koiranpetejä aina siihen saakka, että kuulen niistä tarkempia käyttökokemuksia.

Yhteen ynnättynä takana on mukava lauantai, eikä enää auta kuin jäädä odottelemaan vuoden seuraavia kohokohtia: joulua ja vuodenvaihdetta!

2