Koiramessutärppi #1: koiran hankintaa suunnittelevalle

Yhteistyö / Suomen Kennelliitto

Helsingin Messukeskuksessa tänä viikonloppuna järjestettävä Koiramessut sekä lauantaina järjestettävät Pohjoismaiden voittaja 2017 ja Helsinki Puppy Show 2017 sekä sunnuntaina järjestettävät Voittaja 2017 ja Voittaja Puppy Show 2017 ovat tämän viikonlopun parasta antia kaikille , jotka suunnittelevat koiran hankkimista tai omistavat rakastetun nelijalkaisen. Lue aiemmasta postauksestani kolme hyvää syytä piipahtaa paikan päälle!

Yhteensä kolme päivää (pe-su) kestävä koirakansan juhla kokoaa samaan sijaintiin lukuisan määrän paitsi näyttäviä koiria, taitavia handlereita ja erilaisten tuotteiden ja palveluiden tarjoajia myös rotutorin, jossa lukuisiin eri rotuvaihtoehtoihin voi tutustua.

Rotutorilla koiran hankintaa suunnittelevalla on loistava mahdollisuus keskustella rodun harrastajien ja jopa kasvattajien kanssa. Mikäli rotu on vielä kauttaaltaan hakusessa, Kennelliiton neuvojat auttavat mielellään Hau Life -ständillään rotutorin yhteydessä.

Saavuin itse koiramessuille jo perjantaina haistelemaan tuulia ja selvittämään tämän viikonlopun parhaimmat tärpit. Tapasin lukemattoman määrän mielenkiintoisia ihmisiä tuotteineen ja palveluineen, mutta päällimmäisenä mieleeni jäi tapaaminen Kennelliiton edustajien kanssa.

Keskustelimme koiran hankinnasta ja sen suunnittelusta ja ilahduin kuullessani, että kennelliiton edustajat suosittelevat erilaisia rotuja ennen kaikkea koiran alkuperäisen käyttötarkoituksen ja rotuominaisuudet huomioon ottaen puolueettomasti, sekä ottavat huomioon tietenkin kyseisen koiran hankintaa suunnittelevan elämäntilanteen ja toiveet koirarodun suhteen. Erityisesti mieltäni lämmitti kuulla, että rodunkartoitusprosessi on ennen kaikkea realistinen kartoitus ja toisinaan päädytään yhteistuumin siihen ratkaisuun, ettei koiran hankinta ole vallitsevassa elämäntilanteessa hyvä vaihtoehto. Sekin on joskus oikea päätös, vaikka koirakuume olisikin korkeimmillaan.

Omat resurssit on tärkeää ymmärtää ja kun resursseihin istuva rotu kohtaa sille sopivat puitteet, on yhteiselon lähtökohdat ideaalit. Usein erilaiset koirien ongelmakäytökset saattavatkin johtua siitä, että koiran alkuperää tai ns. sisään rakennettuja toimintamalleja ei ole osattu huomioida joka päiväisessä arjessa. Jos tulevasta nelijalkaisesta elämänkumppanista toivoo rakastettua ja uskollista perheenjäsentä, rodun ominaispiirteet ovat ensisijaisen tärkeä juttu sen suhteen, että koira sopeutuu perheensä elämään mutkattomasti ja se, sekä sen omistaja(t) saavat yhteiselosta kaiken ilon irti.

Keskustelimme Hau Lifen edustajien kanssa myös siitä, miten tärkeässä roolissa koiran ensimmäisten elinviikkojen tapahtumat ja kokemukset ovat. Ne ovat ratkaisevassa roolissa koiranpennun kehityksen ja sen tulevien käyttäytymismallien synnyssä, ja jos koiran taustoista ei tiedetä yhtikäs mitään, ei koiran tulevaisuuden suhteenkaan voi tehdä juurikaan minkäänlaisia odotuksia.

Siksi suosittelenkin ensisijaisesti rotukoiran hankintaa kaikille sellaisille, jotka näkevät jo sielunsa silmin miltä tulevan yhteiselon pitää näyttää. Jos kaipaat itsevarmaa, mutkatonta ja reipasta lenkkikaveria jonka käyttäytyminen on ennalta odotettavissa, hanki koira, jonka elämää pääset seuraamaan kenties jopa syntymästä saakka. Netti- ja mobiiliaika mahdollistavat täydellisesti sen, että kasvattajien on helppo päivittää pentulaatikon tapahtumia someen tai omille kotisivuilleen, jolloin koiranpennun elämän alkutaipaleesta on helpompi varmistua.

Jokaisen surkean ja säälittävän ”pelastetun” koirakohtalon tilalle riittää kyllä tusina uusia – esimerkiksi koiranpennun hankkiminen huonoista oloista tai jopa pentutehtaasta ainoastaan tukee myyjätahon toimintaa ja tekee siitä kannattavaa. Lisäksi epämääräisistä oloista pelastetulla koiralla voi olla huomattavasti lyhyempi eliniänodote, kun suunnitelmallisesti ja rakkaudella maailmaan saatetuilla koirilla.

Itse olen oikea malliesimerkki siitä, minkälaisesta paikasta koiraa ei pitäisi koskaan ottaa. Lukuisat eri rodut aina tiibetinspanieleista cockerspanieleihin värjöttelivät ison kennelrakennuksen pihahäkeissä kaukana tavallisista kodin äänistä ja elämästä, ja kun valitsimme pentua meille tuotiin huoneeseen uros ja narttu -pennut, joiden vanhempia emme saaneet tavata vaikka pennut olivat vasta seitsemän viikon ikäisiä. Pennut olivat ”puhdasrotuisia” mutta rekisteröimättömiä cockerspanieleita, koska niiden vanhempien asutus ei kuulemma ollut suunniteltua vaan ikävä vahinko. Ikävästä vahingosta huolimatta maksoimme omasta pennustamme yli 1000 markkaa 2000 -luvun alussa.

Sittemmin minun ja tuon epämääräisistä olosuhteista tulleen paperittoman rotukoiran yhteiseloa värittivät lukuisat eri ongelmat: ensiksi koiranpennun iho oireili, kun se oli muuttanut viileästä kennelrakennuksesta kuivaan sisäilmaan ja seuraavaksi alkoivatkin ongelmat koiran aggressiivisuuden suhteen, sillä pentu ei ollut tottunut käsittelyyn. Loppujen lopuksi tavallinen arki sisällä tavallisen perheen kanssa tuntui olevan koiralle liikaa ja se sai äkkiarvaamattomia raivokohtauksia erityisesti tapahtumarikkaiden (kuten mökkireissu) päivien puitteissa.

Epäilen, että jos koira olisi varttunut alunperinkin tavallisen hälyisessä ympäristössä eikä syrjäisessä kennelrakennuksessa pihan perällä, sillä olisi ollut paljon paremmat lähtökohdat kehittyä tavalliseksi koirakansalaiseksi, joka ei yllättäen hyökkää ja pure. Myöhemmin tämä koira jouduttiin lopettamaan, koska sen hyökkäykset ja ongelmakäytös ainoastaan pahentuivat iän myötä.

Odottamattomia ongelmia voi syntyä millaisista lähtökohdista tahansa, mutta voit koittaa minimoida riskit hankkimalla koiran vastuulliselta kasvattajalta. Jos haluat kartoittaa oikean rodun löytymistä ja saada vinkkejä koiran hankintaprosessiin, vieraile ihmeessä paitsi kehien laidalla ja rotutorilla, myös paljon koirakokemusta omaavien tahojen kanssa rotutorin yhteydessä hallissa 6 Hau Life -ständillä.

PS. Jos tila tuntuu suurelta ja hankalasti hahmotettavalta, lataa puhelimeesi Messukeskuksen oma Messukeskus -app, josta löytyy tapahtumakohtaiset kartat ja esillepanijat.

LUE MYÖS

Kolme hyvää syytä lähteä joulukuussa Messariin – vaikka et olisi näyttelyihminen!
Koiramessutärppi #2: kun kaksi on yksi – saumatonta yhteistyötä paimennusnäytöksessä

7

Muuttujia lenkillä: irtokoira

Joulukuun ensimmäinen lauantai-aamu oli lupaava. Parin asteen pakkanen ja yöllä satanut lumi ainoastaan lämmittivät mieltä pitkään jatkuneen mustan ja synkeän tihkusadekauden jälkeen.

Alpi oli täynnä energiaa. Tavanomaisesti hihnassa käyttäytyvä juniori syöksyi jo ulko-ovelta lumen sekaan. Se loikki kuin vasikka ja puhalsi pehmeään hankeen nenällään hepuloiden sitten villisti. Se oli aivan riemuissaan siinä, missä Olmi vain nyrpisti nenäänsä. Elna ja Into ovat molemmat nähneet jo lukuisia talvia, joten niitä ulkona odottanut lumi ei saanut raiteiltaan.

Etenimme tuttua kärrypolkua peltojen välissä auringon vielä noustessa. Huomasin kärrypolun toisesta päästä lähestyvän pariskunnan koiran ja rattaiden kera, joten pomppasimme sänkipellolle oman laumani kanssa. Vaihdoimme kokonaan peltokaistaleen vastakkaiselle reunalle, että voisin päästää Alpin nauttimaan lumesta heti, kun reitti olisi selvä.

Alpi sen kuin jatkoi hepulointiaan ja loikkimistaan. Sen hillitsemisessä oli täysi työ. Kärrypolkua etenevä pariskunta koiransa kera oli hetki hetkeltä lähempänä ja lopulta ohitimme toisemme melkein kokonainen pelto välissämme.

Oijoin käsissäni sotkeutuneita nahkahihnoja aikeinani vapauttaa Alpi, kun kaukaa takavasemmalta kantautui legendaarinen, puhtia täynnä oleva, kiukkuisen epätoivoinen: ”TÄÄLLÄ!”

Vilkaisin taakseni ja näin, kuinka räjähtävää voimaa täynnä oleva malinois kauhoi lunta tassuillaan ja rynnisti tuulen lailla meitä kohti korvat eteenpäin sojottaen.

Muutama sekunti peliaikaa – ei paniikkia?

Olen harjoitellut vastaavia tilanteita lukuisia kertoja lavastetuissa ja turvallisissa ympäristöissä minulle entuudestaan vieraiden koirien kanssa, joten en mennyt paniikkiin. Tein nopean arvion siitä, että kyseessä on ilmeensä ja ruumiinrakenteensa perusteella narttu. Tärkeintä olisi pitää kenties terävänkin oloinen yllätysvieras kaukana erityisesti temperamenttisesta Elnasta, joka vähiten ilahtuisi röyhkeästä yllätysvieraasta laumassamme.

Laskelmoin oikeaa hetkeä ja kun irtokoira oli riittävän lähellä, mutta kuitenkin etäisyyden päässä, otin juoksuaskeleen sitä kohti ja karjaisin keuhkojeni voimalla ”PERKELE! MENE SIITÄ!”

Malinois vaihtoi sekunnin murto-osassa kurssiaan ja kurvasi suoraan meidän ohitsemme, mutta se, mihin en ollut kiinnittänyt huomiota oli huono otteeni Alpin hihnasta. Niinpä Alpi hihnoineen päivineen lipesi käsistäni samaan aikaan, kun se päätti lähteä peltoralliin, jonka olin sille aamulla luvannut. Huusin vielä yhden kiukkuisen perkeleen samalla, kun pikkukoirani painui kisailemaan vieraan malinoisin kanssa.

Sinne meni

En tiedä, oliko tilanne enemmän koominen vai hurja, kun Alpi punaisessa toppatakissaan juoksutti juuri ja juuri perässään pysyvää palveluskoiraa pitkin peltoa. Näin heti, että nuorehko malinois oli pitämässä vain hauskaa, mutta tottakai olin myös huolissani, minkä kokoisen palan se mahtaisi rouhaista jos saavuttaisi edellä viilettävän koirani kankun kuononsa etäisyydelle.

Alpi pomppi ja kiihdytteli punaisessa liehukkeessaan kevyesti ja ylpeästi, minkä puolesta suurin huolenaiheeni olikin sen jänismäinen eteneminen. Moinen poukkoilu varmasti sytyttäisi jos jonkinlaista viettitoimintaa missä tahansa belgianpaimenkoirassa.

Nyt myös minä olin yhtynyt samaan kuoroon irtokoiran omistajan kanssa: ”TÄÄLLÄ!” me mylvimme kilpaa valkenevassa talviaamussa yhä vain vaativammin ja kiukkuisemmin.

Lopulta Alpi oli saanut tarpeekseen ja palasi luokseni. Nappasin sen hihnasta kiinni ja käskin vieraan paimenkoiran matkoihinsa. Se palasi omistajiensa luokse.

”Anteeksi!” rouva huusi vilpittömästi pahoillaan saatuaan koiransa kiinni. ”Ei mitään, sattuuhan näitä.” vastasin ja jatkoin vielä: ”en oikeasti ole niin kiukkuinen miltä kuulostin, pyrin vain välttelemään isompia konflikteja.”

”Niin pitääkin!” nainen huikkasi. ”Hyvää päivänjatkoa!” minä vastasin vielä ja hoputin sitten koko laumani liikkeelle. Tilanteen purkaminen kävellen teki hyvää kiukusta puhkuvalle Elnalle. Se oli raivoissaan, eikä syyttä, mutta sen ylivirittynyt olemus ja tuohtunut puhina kuitenkin hieman laski, mitä pidempään jatkoimme kävelyämme.

Alpi hymyili koko loppulenkin ilkikurisesti pilke silmäkulmassaan. Se vaikutti äärimmäisen tyytyväiseltä itseensä, eikä ihme. Sille on hyvin tyypillistä varastaa show ja hassutella jopa silloin, kun yli 25 kiloinen mörssäri lähestyy sen koko perhettä luodin lailla.

Rakastan sitä piirrettä Alpissa ja toivon, ettei sen järjettömän kokoinen itseluottamus koskaan ota sellaisia kolhuja, jotka tekisivät siitä vähemmän pröystäilevän tai vähemmän alpimaisen. Se on sellaisenaan täydellinen koira, ja siitä minun on kiittäminen paitsi sen geenejä, myös Inton uskoa ja luottoa Alpiin, jota se on lauman vanhimpana ja arvostetuimpana uroksena päättänyt ainoastaan vahvistaa ja hioa.

Ja niin oli jälleen yksi erityinen aamu pelastettu sillä kekseliäisyydellä, huumorintajulla ja määrätietoisuudella, johon koirani minut päivittäin tempaavat. Älä ota sitä vakavasti, Alpi tuntui huikkaavan minulle pomppiessaan pentumaisen kevyesti kotiportaille. Se, että ainekset ovat kaikkein pahimpaan, ei kuitenkaan ikinä automaattisesti tarkoita, että kaikkein pahin tapahtuu.

55

Alpin huippuviikonloppu – Hau-Hau Dog Show 2017

KUVA: JONNA LEMMETYINEN

Eipä uskoisi kuvan piimänaamasta, minkälaisin meriitein se palasi parin päivän reissultaan kotiin viikko sitten. Olin lauantaiaamuna pakannut sille repun ja lähettänyt sen ystäväni matkassa Tampereelle Hau-Hau Dog Show 2017 -näyttelyyn.

Alpi Lauantaina Kaikkien rotujen näyttelyssä JUN-ERI, JUK1, SA

Alpi oli kasvattajansa kaitsemana kaksi päiväisessä tapahtumassa, jossa se esiintyi molempina päivinä ikänsä puitteissa junioriluokassa.

Lauantaina tanskalainen tuomari Annette Bystrup piti Alpia erinomaisena rotunsa edustajana. Kilpailuluokassa tuomari sijoitti Alpin 1. sertifikaatin arvoisena! Voit katsoa Alpin kehävideon YouTubesta painamalla tästä.

”9 months. Masculine. Well developed and gracefull. Well propesed head with well set rose ears. Oval eyes. Excellent pigmentation. Strong muzzle. Correct scissor bite. Elegant neck and topline. Well muscled upper tights. Well angulated hind quarters. Nice deep chest. Nice short coat. Well set and carried tail. Easy movement.” 

KUVAT: KAI HEINONEN

Alpi sunnuntaina Kansainvälisessä näyttelyssä JUN-ERI, JUK2, SA

Sunnuntain meriitit eivät paljoa jääneet lauantaista, sillä Nick Bryce-Smith oli yhtä lailla sitä mieltä, että Alpi on erinomainen rotunsa edustaja. Junioriluokan kilpailuluokassa Nick sijoitti koiran toiseksi SA:n kera, eli Alpi oli molempina päivinä sertifikaatin arvoinen.

”Well formed for the age. Good head proportions, good reach of neck. Well conformed, bit short in brisket, good overall outline. On the move has drive, but a little imprecise in front.”

Jos lyhenteet ja näyttelytermistö ovat sinulle yhtä lailla hepreaa kuin allekirjoittaneelle, käy lukaisemassa tämä artikkeli Kennelliiton sivuilta. Se avaa hyvin näyttelyiden kulkua ja erilaisten lyhenteiden ja termien merkityksiä.

KUVA: JUTTA PARKKONEN / BROOKWAY

Parhaimpia ominaisuuksia ei kehässä punnita

Se, mikä Alpista tekee parhaimman lemmikin, on kuitenkin jotain, mitä tuomarit eivät äkkiseltään voi kehässä arvioida. Pikkuinen piimänaama oli matkannut näyttelypaikalle ilman sen omia ihmisiä ja viettänyt siitäkin huolimatta kaksi päivää Tampereella omana itsenään – reippaana ja lennokkaana nuorukaisena, jonka kanssa on mukava tehdä hommia niin kehässä, kuin kehän ulkopuolella vaikkapa hyvin ansaitulla metsäretkellä.

Sunnuntaina Alpin oli esittänyt koiralle entuudestaan vieras ihminen, enkä voinut olla ylpeämpi, kun jälkeenpäin kuulin, että yhteinen sävel ja luottoa oli löytynyt molemmin puolin heti alusta alkaen. Kultakarvainen Alpi onkin varsinainen kultakimpale ja todellinen reissumies!

33