Kirjoittaja: Jenna

Kesä, jona opin hymyilemään

/ Jenna / Muu elämä / Jätä kommentti
Kuva: Arto Vuorinen

Olen ollut koko elämäni melkoinen työmyyrä. Työn tekeminen, mukaansa tempaavat projektit, harrastukset ja puuhastelu ovat vieneet minut mennessään päivä, viikko ja vuosi toisensa perään, eikä korostunut tunnollisuus ja vastuuntunto ole koskaan ainakaan vähentänyt käsillä olevan tehtävälistan pituutta.

Tänä kesänä kaikki on toisin. Jäin varhain keväällä työttömäksi ja vauhtini hiljentyi. Osaksi varmaan osana uupumuksesta toipumista siksi, että olen edelleen vain puhtaasti niin väsynyt. Niin väsynyt ja hidas, että vauhti on äkkipysähdyksen jälkeen vielä varsin maltillinen.

Osaksi siksi, että valitsin niin. Tunnen työmarkkinoita ja elämän kiemuroita jo sen verran hyvin, että arvelin, ettei työnhausta kannattaisi ottaa paineita kesää ja lomasesonkia kohti. Päätin kulkea kesän löysin rantein, pyristelemättä ja uimatta ahdingossa vastavirtaan.

Syksyllä puhaltaa uudet tuulet — niin on ollut aina (vaikka CV:tä tarkastellessani huomaan, että juuri minä olen työllistynyt kerta toisensa jälkeen nimenomaan varhain keväällä).

Vaikka olenkin hidastanut, en ole jäänyt lepäämään laakereille. Olen myllännyt puutarhaprojektien parissa kaksin käsin (ja jopa leikitellyt ajatuksella sellaisen tekemisestä työkseni!), opiskellut (hintaviakin verkkokursseja, jotka ovat kuitenkin hyvä satsaus tulevaisuuteen) sekä pyörittänyt arkea neljän koiran kanssa, mikä sekin voisi käydä itsessään jo työstä, jos joku vain suostuisi maksamaan siitä palkkaa (nimenomaan rahana, ei lempeinä lipaisuina tai tyytyväisinä huokauksina).

Olen unohtanut meikata, huolestua tulevaisuudestani ja ikävöidä suoratoistopalveluita (jotka irtisanottiin kevään myötä säästösyistä). Sen sijaan tämä on se kesä, kun minä opin hymyilemään jopa niinä hetkinä, kun uppoudun ajatuksiini. Olen muistanut levätä, nautiskella ja hengitellä niin, että vatsani laskee ja kohoaa (en tiennyt, että sellaisenkin taidon voi unohtaa, kun elämä käy liian hektiseksi).

Kolikolla on kääntöpuolensa

Vapauteni vastapainona on taloudellisesti tiukka tilanne, mutta kesäsäiden helliessä se ei ole koitunut turmioksi. Etenkin bensakuluton retkeily on ilmaista, samoin kuin uiminen neljä vuotta vanhassa, mutta edelleen ehjässä uimapuvussa. Olen pitkästä aikaa nähnyt kavereita, tuttuja ja ystäviä ja yhteinen ajanvietekin taittuu kuluitta tapahtuipa se sitten olohuoneen sohvalla tai yhdessä koiria ulkoilutellen.

Olen sikäli tavattoman onnekkaassa asemassa, että olemme yhdessä avopuolisoni kanssa saaneet lainattua venettä ja sup-lautoja, joten matalan budjetin kesälle on pystytty järjestämään ripaus arjesta poikkeavaa loistokkuuttakin.

Tämä kesä on hellinyt niin mieltä, kuin kehoakin ja poikkeaa täysin aiempien vuosien kesälomaviikoista, joille olen jättäytynyt viimeisenä työpäivänä tuskanhiestä märkänä illan viimeisinä tunteina tietäen, että pöydälle jäävät työt kasvavat ainoastaan korkoa ja paluu tuttuun työhön tapahtuu tuhansien tulipalojen sammuttelun myötä, kirimällä viikkokausien tekemättömät työt uusien työtehtävien rinnalla.

Mitä seuraavaksi?

Minä en tiedä. Ja tiedätkö mitä? Ei tarvitsekaan tietää. Tällä hetkellä vain olen, puuhastelen koirien ja eteeni mahdollisesti sattuvien projektikoirien parissa, kouluttaudun entistä syvemmin markkinoinnin ja viestinnän maailmaan ja unohdun suuria muutoksia kokeneeseen puutarhaani tunneiksi, tiedostamatta ollenkaan ajankulua.

Haahuilen koirineni metsässä, kylillä ja taajamissa ja tarkkailen sivusilmällä, mitä viestinnän ja markkinoinnin kentällä tapahtuu. Tarkkailen, mitä koiramaailmassa tapahtuu ja samalla haaveilen siitä, että voisin työllistyä molempien suosikkiaiheideni pariin: sekä koirien, että markkinoinnin ja viestinnän. Uskon, että jokin kiinnostava työprojekti tavoittaa minut ennen pitkää – tai minä sen, mutta joka tapauksessa asioilla on tapana järjestyä. Pidän ovet ja ikkunat avoinna, mutta sen verran erikoisjärjestelyjä tehneenä, etteivät kaikenlaiset sammakot suinkaan noin vaan kävele sisään. Siitäkin minulla on kokemusta.

31

Koiran kanssa retkeily

/ Jenna / Koiran kanssa matkustaminen, Koiran vermeet ja varusteet / Jätä kommentti
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: MUSTI JA MIRRI

Retkeily yhdessä novascotiannoutajan tai paimenkoiran kanssa on erilaista, kuin retkeily whippetin kanssa. Oman omalaatuisuutensa ainutlaatuisena retkiseuralaisena todistaa myös mittelspitz ja entinen valjakkokoira — havaintojeni mukaan jokaisessa koirassa on omat, retkeilyn kannalta huomioon otettavat kommervenkkinsä.

Whippetin riesana on kesäillan nuotiopaikalla ohuen karvapeitteen läpi keveästi tunkeutuvat itikat ja örkit. Vilunväreiltäkään ei voida säästyä, jos loppukesän aurinko ehtii painumaan mailleen. Mikään ei latista tunnelmaa tehokkaammin, kuin nuotiopaikalla värisevä surkean näköinen koira, jonka selkään hyttysten ketju on muodostanut rehevän irokeesin. 

Mittelspitzin kanssa retkeillessä huomioon otettavat seikat ovat päinvastaisia. Santulla on rodulleen tyypillisesti niin paksu ja messevä turkki, että hyttyset luovuttavat ennen, kuin järkeilevät tiensä sen iholle. Viileys ei piinaa, mutta sen sijaan paahteista hellettä on hyvä vältellä.

Toisin kuin whippetit Olmi ja Alpi, Santtu lähtee yhtä innokkaasti maailman valloitukseen oli sitten pakkastalvi, räntäsade, vihmova tuuli tai seesteinen kesäilta. Se, mitä paksuturkkisen koiran kanssa on hyvä ottaa huomioon on, ettei valitse kesän kuuminta päivää fyysisesti raskaalle ja pitkäkestoiselle vaellukselle lämpöhalvausriskin vuoksi. Lämpimistä kesäreiteistä karvakaverin kanssa haaveillessa kannattaa muutenkin kiinnittää suunnitelmiinsa riittävästi lepo- ja juomataukoja. Innokkaimmat nelijalkaiset kesäfiilistelijät nauttivat tietenkin vilvoittelustaan meren tai järven rannalla kahlaillen tai uiden, paremman puutteessa ojan pohjalla itseään viilennellen.

Retkikoirien rotutyypilliset erot

Whippetit Olmi ja Alpi ovat tottuneita eränkävijöitä. Jos ne saisivat valita aktiviteettinsa itse, ne varmaankin koostuisivat hidastempoisten vaellusten sijasta avoimessa maastossa juoksemisesta – mutta vain hyvällä säällä. Muulloin suosikkiaktiviteetiksi saattaa valikoitua lymyily sohvatyynyjen joukossa, josta ne sitten myös vaellukselta kotiin palattuaan saattavat luoda paljon puhuvia katseita.

Mittelspitz Santtu on tyypiltään koira, jolle käy kaikki, kunhan se saa työskennellä yhdessä isäntänsä kanssa. Sää ei vaikuta siihen – se ei huomaa kylmää pohjoistuulta, eikä välitä tihku- tai sen enempää rankkasateestakaan. Sille riittää isäntänsä hymy, ja sitten se on tyytyväinen: kulki se sitten mukana Helsingin keskustassa, pohjoisen erämaissa tai missä tahansa siltä väliltä. Kooltaan mittelspitz on kompakti retkikoira, joka on kulkenut Norjan kivikoissa näppärästi isäntänsä repussa.

Valjakkokoirasta retkeilykoiraksi

Meille eläkepäivien viettoon saapunut ex-valjakkokoira Sumu on jotain näiden kahden ääripään väliltä ja sen kanssa huomioon otettavat seikat ovat omanlaisiaan. Muistan käyskennelleeni samaa kokoluokkaa olevien, edesmenneiden noutajani ja paimeneni kanssa metsäreiteillä tuntikaupalla, mutta Sumua ei käyskentely kiinnosta.

Se etenee tehokkaasti, eikä välitä risuista tai männyn kävyistä. Sille solisevat purot ja sammaleen tuoksu ovat samantekeviä, sillä sille tärkeintä ei ole nauttia matkasta, vaan päästä määränpäähän. Mitä nopeammin, sitä nopeammin.

Kyse ei ole siitä, etteikö se nauttisi luonnossa liikkumisesta. Sille vuosien saatossa kehittynyt ja kehitetty liikkumistapa on vain kaikin puolin tehokkaampi, kuin muilla laumamme jäsenillä.

Koiran eräkelpoisuus koostuu rotuominaisuuksien lisäksi koiran omista vahvuuksista ja taidoista, joita voi myös harjoitella

Oli retkeilykumppani sitten vauhdikas tai maltillisempi kaveri, karvainen tai kevyemmässä kuontalossa, yhteisen reissun tärkeimmiksi seikoiksi tulee muotoutumaan se, kuinka hyvin karvakaverisi tunnet ja minkälaiset varusteet juuri sinun ystäväsi tarvitsee yhteisestä matkanteosta nauttiakseen.

Koiran kanssa retkeily itsessään on harvemmin taito, jota täytyisi erikseen harjoitella. Jos suunnitelmissasi on kuitenkin pidempi yönyliretki tai kokonainen vaellus koiran kanssa, on hyvä olla tietoinen koiran terveystilanteesta (jotta haastava maasto ei kuormita mahdollisesti kipeää koiraa entisestään), rotukohtaisista ominaisuuksista (jotta esimerkiksi lyhytturkkista koiraa ei viedä palelemaan) ja kyvystä sopeutua esimerkiksi telttamajoitukseen vieraassa ympäristössä. Teltassa nukkuminen onkin taito, mitä moni koiranomistaja harjoittelee koiransa kanssa kotipihan tuntumassa ennen varsinaista h-hetkeä.

Huomioi sääolosuhteet myös päiväretkillä

Viimeisen vuoden aikana olen retkeillyt varmasti enemmän, kuin koskaan aiemmin. Retkiseurueeseeni on kuulunut vaihtelevia koirakokoonpanoja, sillä talven ja kevättalven retket on saatettu suorittaa pienen innokkaan mittelspitzin vahvuudella, toisaalta etenkin loppukevään retkillä koko neljän koiran kokoonpano on ollut mukana.

Olen päässyt todistamaan lukuisia erilaisia tilanteita koirieni ja vieraiden koirien kanssa taukopaikoilla. Siitä syystä haluan muistuttaa, että taukopaikalle pysähdyttäessä myös koiran lämpimänä pitämiseen on syytä kiinnittää huomiota kolealla loppuvuoden, talven tai kevättalven retkellä.

Olen liian usein nähnyt etenkin innokkaita pikkukoiria, jotka ovat taittaneet urheina useiden kilometrien matkoja yhdessä seurueeensa kanssa, mutta kun ne on kiinnitetty nuotiopaikalla puun runkoon, ne ovat värisseet ja palelleet vailla suojaa ja lämmikettä pitkään liikkeellä olleille lihaksilleen.

Osaa koirista on pidetty myös sylissä, mutta koiran palelu on ollut liikkeestä pysähdyttäessä niin vahvaa, että se onkin kannustanut muuta seuruetta pitämään ruokataukonsa vasta takaisin autolle palatessa. Vaikka koiralla ei muuten olisi taipumusta palella, voi tulla todellisena yllätyksenä, kuinka pitkäkestoisen liikunnan jälkeen pysähdyttäessä turkkirodunkin ytimiin saattaa hiipiä vilu. Koiran suojaaminen kylmältä onkin tärkeää, sillä se estää lihas- ja nivelongelmien kehittymisen.

Varusteet Suomen arvaamattomiin sääolosuhteisiin

Suomen sääolosuhteet eivät aina päästä retkeilijää helpolla ja toisinaan niihin varustautuminen tuntuu haastavalta etenkin, kun elämme aikakautta, jolle tyypillistä on juhannuksen räntäsateet ja joulunajan nollakelit vesisateineen.

Puhuttiin sitten ihmisretkeilijän tai koiran varusteista, hyvin valituilla sellaisilla pötkitään kuitenkin pitkälle. Koska sekä whippettini, että ex-valjakkokoirani Sumu on varustettu suhteellisen niukalla turkilla, olen teettänyt koirilleni takit ankarimmille sääolosuhteille, kuten sateelle ja paukkupakkasille. Lisäksi nämä kylmänarat koirat käyttävät tossuja, mutta kovempien pakkaskelien retket olemme toistaiseksi suosiolla jättäneet meitä urheammille.

Mittelspitz Santtu pärjää paksulla turkillaan ilman lisävarusteita, mutta kovimmilla pakkasilla silläkin käytetään tossuja. Tulevien eläkepäivien myötä harkitsemme sillekin hyvin istuvaa takkia taukoja varten.

Muuten koirieni varustuksesta on vastannut valtakunnallisesti sekä verkossa, että kivijalkamyymälöissään palveleva Musti ja Mirri. Otin koiran mukaani myymälään, kun kävimme sovittamassa Sumulle sopivia retkeilyvarusteita ja päädyimme valitsemaan reipasliikkeiselle retkitoverilleni Basic Cosy Y-valjaat.

Valjaiden lisäksi päätin tarjota koiralle liikkumavaraa fleksin avulla, vaikka noin muuten olen ehdottomasti jämäkämpien talutushihnojen puolesta puhuja. Mahdollisten äkkipysäyksien varalta valitsin valjaiden ja fleksin väliin pienen joustopalan, joka estää äkkinykäyksien syntymisen sekä koiran, että vuosia sitten vaurioituneiden ranteideni suuntaan. Valjaiden, joustopalan ja fleksin lisäksi valitsimme retkivarustukseemme soveltuvan kevyen ja kokoontaitettavan matkakupin.

Jos koiralle päätetään tarjota liikkumisen vapautta fleksissä, on tärkeää taata, ettei koira vapaudestaan huolimatta pääse turmelemaan luontoa tai häiriköimään pesivien lintujen tai vaikkapa polkujen reunuksilla nököttävien linnunpoikasten rauhaa tai turvallisuutta. Etenkin alkavan kevään ja alkukesän kynnyksellä voi olla tarpeen kuljettaa koiraa lyhyemmässä hihnassa etenkin, jos sillä on taipumusta poiketa polulta.

Vinkit koiran kanssa retkeilyyn

Omien kokemusteni mukaan hyvän ja onnistuneen retken peruselementteinä voidaan pitää ensiluokkaista seuraa (useimmiten jo yhden koiran osallistuminen retkelle takaa sen), hyviä varusteita (niin, ettei kenellekään tule liian kylmä tai liian kuuma) ja ennen kaikkea hyviä retkieväitä.

Musti ja Mirri on koonnut hyviä retki-ideoita myymälöistään ja verkkokaupastaan löytyvään Suomi Lemmikin Silmin -retkioppaaseen ja samaa nimeä kantavaan videosarjaan. Videosarjan uusin jakso julkaistaan vielä kesäkuun aikana, joten YouTubesta löytyvää kanavaa kannattaa ehdottomasti pitää silmällä.

Ota vielä seuraavat asiat huomioon suunnitellessasi retkeilyä koiran kanssa:

  • Ympäristö! Pidä ympäristö siistinä, kanna mukanasi takaisin kaikki, minkä olet retkikohteelle vienytkin. Muiden, kuten luonnoneläinten ja toisten retkeilijöiden huomioiminen on kohteliasta. Älä anna koirasi sinkoilla fleksissä tai taluttimessa niin, että se säikäyttelee pesiviä eläimiä tai muita ihmisiä, tai pääsee runnomaan luontoa. Älä myöskään pidä koiraasi irti ilman maanomistajan lupaa, äläkä etenkään kansallispuistoissa tai rauhoitetuilla alueilla.
  • Itikat ja punkit! Retkestä tulee mukavampi teille molemmille, kun esimerkiksi pohjavillattoman ja lyhytturkkisen koiran kanssa kesäsäässä retkeillessä ollaan osattu varautua itikoiden läsnäoloon. Se onnistuu esimerkiksi karkottein tai itikoilta suojaavin puvuin. Muista itikoiden läsnäolo myös omaa suojausta pohtiessasi. Meistä valppaimmat varautuvat punkkeihin punkkiraudoin ja sytkärein (ennaltaehkäisevästi karkottein!), jolloin punkin polttaminen käy helposti ja paloturvallisesti. Kirjaa mahdollinen punkkihavainto Punkkiliveen.
  • Ensiapu! Selvitä etukäteen, miten sinun tulee toimia, jos kyy puraisee koiraasi. Kerää mukaasi retken luonteeseen ja pituuteen soveltuva ensiapulaukku ja huomaa, että jotkut koirakerhot järjestävät myös koiran ensiapuun liittyviä koulutuksia.
  • Nauti! Älä mieti tai jossittele liikoja, vaan lähde nauttimaan luonnosta nelijalkaisen ystäväsi kanssa. Kun tunnet koirasi, tiedät mitä se retkelle tarvitsee – ja jos et vielä tiedä, opit tuntemaan lemmikkisi aluksi lyhyempien retkien aikana. Tärkeintä on avoin ja rohkea, utelias mieli!
18

Hauki on kala, puudeli on koira – asiaa koirien laumasuhteista

/ Jenna / Käyttäytyminen, kasvatus ja koulutus / Jätä kommentti

Pidän useamman koiran omistajana koirien laumasuhteita ja -dynamiikkaa arjen kannalta äärimmäisen tärkeänä. Koiraharrastuksessa parasta on se, että kukin voi elää sitä tavallaan, ja siinä, missä joku saa eniten treenikentiltä, meriiteistä tai vaikkapa koiransa kanssa vaeltamisesta, minulle koko touhun suola näyttäytyy koirien laumaelon myötä.

On monia asioita, mistä koirien kanssa elämisessä pidän, mutta nautin juuri eritoten siitä, että saan arjessani seurata koirieni keskinäistä vuorovaikutusta, koirien välisten suhteiden kehittymistä sekä niiden siivittämää lauman dynamiikkaa.

Laumassa selvää on se, että hyvä ruokkii lisää hyvää, kaaos kaaosta ja huono — no, huonoa. Sanonta “joukossa tyhmyys tiivistyy” voi saada useamman koiran kanssa nopeastikin aivan eksponentiaalisia piirteitä. Pahimmassa tapauksessa pienen pieni nyanssi on kuin kipinä bensalle, joka roihahtaa hetkessä liekkeihin, jopa räjähdykseen.

Laumaelon ei tarvitse – tai tulisi – olla jatkuvaa veitsen terällä taiteilua, vaan toimivassa kokoonpanossa lauman dynamiikka johdattelee kohti vuorovaikutusta, jossa jokainen lauman jäsen voi turvallisesti ilmaista itseään, eikä viestejä sivuuteta, vaan otetaan huomioon jo silloin, kun niiden mukana ei lennä kipinöitä.

Muutos on pysyvää

Lauman dynamiikka on jatkuvassa myllerryksessä, eikä koskaan täysin stabiilissa tilassa. Ei, vaikka lauman jäsenet ja jopa arki olisi jo urautunut raiteilleen ja ihmissilmään kaikki näyttäisi samalta, kuin aina ennenkin. Koirien keskuudessa keskustelua käydään silti jatkuvasti.

Siinä, missä me olemme tottuneet näkemään, kuinka toinen koiristamme kantaa aina lenkillä kulkiessaan suuren suurta karahkaa, kyse ei koirien maailmassa olekaan pelkästä hassunhauskasta huvittelusta.

Kun seuraavan kerran pääset todistamaan vastaavaa tilannetta kiinnitä huomiota karahkaa kuljettavan koiran kehonkieleen ja siihen, miten toinen koirista tilanteeseen vastaa. Jättääkö se suussaan karahkaa kantavan koiran omaan arvoonsa, keskittyykö ehkä metsäpolun tarjoamaan hajumaailmaan vai lähteekö se haastamaan toveriaan? Miten toinen koira siihen vastaa, muuttavatko koirien kehonkielet tyyliään tai vastaako toinen koirista ehkä pehmeänkin oloisella murinalla? Kiinnitä huomiota myös siihen, miten tilanteet päättyvät – ja päättyvätkö ne sittenkään lopulta aina samalla tavalla.

Koirien kommunikaatio on hyvinkin pientä ja arkista. Se koostuu arkisista tilanteista, joita me ihmiset hädin tuskin pysähdymme näkemään tai sisäistämään kokonaisiksi vuoropuheluiksi. Useimmiten aistimme valpastuvat vasta, kun kuulemme murinaa tai näemme selkeäpiirteisesti, kuinka uhkaavasti jäykistynyt häntä nousee selkälinjan yläpuolelle. Nämä ovat todellisuudessa reaktioita, joissa keskustelu on jo eskaloitunut ja joissa kipinät aivan viimeistään saattavat hakea muotoaan tai jo lennellä.

On oleellista ymmärtää, että koirien välinen dynamiikka elää aina ja ikään kuin liikehtii koirien hormonitoiminnan, olosuhteiden ja muiden ympäristön vaikuttimien myötä. Ei ole ollenkaan tavatonta, että pahimmat koirien väliset yhteenotot tapahtuvat uuden pennun tultua, tai lauman jäsenen kuoltua. Silloin lauma on murroksessa, mutta silloinkin kiivaaksi äitynyttä vuoropuhelua on edellyttänyt lukuisat keskustelut, tilanteen tunnelma ja olosuhteet.

Siksi se, mitä laumassa tapahtuu — ja oikeastaan myös se, keitä siihen kuuluu — ei koskaan ole samantekevää.

Tunteiden tulkki

Koirat reagoivat, punnitsevat ja tarkkailevat tilanteita ja tunnelmia myös silloin, kun me emme ole tarkoittaneet tilanteita varsinaisesti niille tai niitä varten. Ne seuraavat ja aistivat herkeämättä meitä ja eloamme. Sitä, miten vastaanotamme vieraat, reagoimme irtokoiraan lenkillä ja millä mielin palaamme töistämme kotiin. Koirat eivät suinkaan ole yksinkertaisia tai hölmöjä olentoja, vaan päinvastoin äärettömän älykkäitä ja sensitiivisiä.

Ja ennen kaikkea aitoja. Se koirissa on parasta: niiden vilpittömyys ja aitous. Ne eivät koskaan peittele tunteitaan, vaan reagoivat aidosti omasta mielenmaisemastaan käsin.

Sen vuoksi soisin, että jokainen koira tulisi nähdyksi ja kuulluksi ilman oletuksia, päivittäin jopa puhtaalta pöydältä käsin. Koirat antavat meille loputtomasti mahdollisuuksia ymmärtää, nähdä ja oppia ja se, mitä voimme antaa niille takaisin on avoimuutta ottaa sitä kaikkea vastaan.

Ihmiselämässä erilaiset oletukset syntyvät helposti ja pyytämättä, mutta pyri tietoisesti tarkkailemaan koiraasi ja sen kohtaamia tilanteita objektiivisesti. Se tuntuu miltei mahdottomalta, mutta pysähdy ja yritä. Pyri koiran nimen ja oppimasi persoonan sijasta näkemään vierelläsi kulkeva eläin. Mitkä ovat sen lähtökohdat? Mihin se toiminnallaan pyrkii?

Kulttuuri kannattimena

Toisinaan tulen valtavan surulliseksi siitä, että meille ihmisille on hyvin tyypillistä inhimillistää koiriamme ikään kuin hahmottamatta sitä itse.

Jokaisen koiranomistajan on helppo puhua koirista rakkaimpinamme, mikä ei useinkaan ole lainkaan liioiteltua, mutta siinä samassa saatamme tulla kokeneeksi koiran ikään kuin alemmalle kehitysasteelle jääneeksi nelijalkaiseksi lapseksi, joka ikään kuin muitta mutkitta toimisi kanssamme samoista lähtökohdista käsin. Olosuhteet voivat toki yhteisen kodin myötä olla samankaltaiset, mutta on tärkeää oivaltaa, että kahta eri lajia edustavina näemme, koemme ja hahmotamme maailmamme erilaisina.

Meissä on paljon samaa, mutta koirat eivät parhaimmalla tahdollakaan toimi kädellisten toiminta- tai ajatusmalleista käsin. Ei, vaikka pukisimme ne mitä tyylikkäimpiin haalareihin tai huiveihin, eikä etenkään, vaikka sävyttäisimme hassunhauskat reels -videomme humoristisesti ihmisten äänillä dupaten.

Sen vuoksi koirien inhimillistäminen on mielestäni vaarallista. Kulttuurimme on värittänyt koirista kuvan, jonka myötä muodostamme näkemyksemme koirista jo lapsina. Elokuvien koirat ovat rohkeita ja nokkelia urotöiden tekijöitä tai ihmismäisiä tunteita ja ongelmia näytteleviä ja ratkaisevia olentoja. Kun tilanne yhtäkkiä kotona eskaloituu, sitä vähätellään sanomalla, että kyseessä on lopulta vain eläin, johon ei voi luottaa tai vaikuttaa – ja joka toimii kuten toimii. Todellisuudessa koira toimii aina, kuten koira toimii.

Koira koirana

Koirat ovat aina karvaisen tai karvattoman ulkokuorensa alla koiria. Älykkäitä, sensitiivisiä ja aitoja eläimiä, joita meidän tulisi kunnioittaa sellaisenaan. Ilman filttereitä, tai hassuja ääniraitoja, joilla yritämme omia ne lapsiksemme.

Kun lakkaamme näkemästä eläimet, joiden kanssa kotimme jaamme, pelkästään rakkauden nälkäisinä söpöläisinä, annamme niille kuuluvaa arvoa aitoina ja vilpittöminä, kunnioitettavina eläiminä. Vasta sen myötä voimme saada avaimet kaikkiin niihin sopukoihin, joihin koirat voivat meidät kanssaan johdattaa.

Siinä piilee avain onneen: kun opit näkemään ja arvostamaan koiraa koirana, nimenomaisesti koiramaisista lähtökohdista ja tarpeista käsin, moni asia loksahtelee paikoilleen ikään kuin itsestään. Silloin pääsemme koiran kanssa molemmat työskentelemään yhdessä elämänkumppanimme kanssa juuri sellaisina aitoina ja vilpittöminä, suodattamattomina yksilöinä, jollaisia olemme parhaimmillamme.

15