Siinä on jotain taianomaista, kun pakkanen on viimein kovettanut maaperän ja jalat kuljettavat aamun ensimmäiselle ulkoilulle pellon reunaan niin määrätietoisesti, että se tapahtuu miltei mieleltä salaa.
Sitten havahdun. Mikä onni olla jälleen täällä. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Olen käyskennellyt tällä pellolla nelijalkaisten ystävieni kanssa viimeksi keväällä, kun luonto vasta heräili talven jälkeen ja ojissa solisevat purot loivat rauhoittavan taustamusiikin käyskentelylle.
Se oli elokuvallinen ”hetki ennen punkkeja.” Kevät pellon pientareilla ei kauaakaan tarjoile parastaan koiranulkoiluttajalle, kun onkin jo aika vetäytyä muille maille heinikkojen kiihdyttäessä kasvuaan ja kätkiessä sisäänsä varsinaisia punkkikommuuneja. Ja niin me väistymme, ja niin pellotkin jäävät omaan täydelliseen kasvurauhaansa.
Kunnes tulee ensimmäiset pakkaset ja sydämeni meinaa pakahtua jälleennäkemisen riemusta. Minulle pelto on Place to be. Siellä vilkas ajatuksenjuoksuni saa tilaa temmeltää. Tuntuu, kuin hetken laukattuaan ajatukseni jäsentyisivät ulottuvilleni kuin juoksemisesta riittävästi saanut koira.
Joillekin ihmisille se on metsä, joillekin merenranta. En vähättele hetkeäkään näiden paikkojen vaikuttavuutta; tai rauhoittavaa vaikutusta. Luonto on upea ja tarjoaa varmasti meistä jokaiselle jotakin.
Onnekkaasti kotini liepeiltä saa ensiapua niin peltojen, kuin metsänkin kaipuuseen. Vähän matkan päässä on järvi, joten vesielementtikään ei ole kaukana.
Jäin pellolla aamulenkkiä käyskennellessäni pohtimaan, miksi juuri pelto. Nuorempana teoriani oli, että olin edellisessä elämässäni jänis, joka asui pellon reunassa. Sittemmin olen naureskellut, vietinkö edellisen elämäni kuitenkin vinttikoiran nahoissa: pelloilla tuulispäänä juosten, sitten pehmeästi ja lämpimästi vällyjen väliin vetäytyen.
Oli miten oli, näin vuoden viimeisimpinä kuukausina valo on niukassa. Kun myöhään iltapäivällä palaan pellolle kulkien puiden varjostaman metsän läpi huomaan, miten pellolle saapuessani heinänkorsien pienikin huurrekerros kevyen lumipeitteen kera saa vähäisenkin luonnonvalon hohkaamaan ja kertaantumaan valaisten ympäristönsä. Se, mikä meinasi synkän metsän varjoissa melkein nielaista kitusiinsa, muistuttaakin pellolla, miten paljon valoa on kuitenkin vielä jäljellä. Ja vuoden pimeimpään ajankohtaan se tuntuu tärkeältä. Ehkä juuri siksi pelto.
Siinä, missä helmikuu meni yhdessä hujauksessa, tuntui, että huhtikuussa kellotaulun sekuntiviisarit antoivat odottaa itseään kuin virkkoen, mihin suuntaan niiden tulisi seuraavaksi värähtää.
Piinallisen hitaasti valuneet sekunnit, minuutit ja tunnit eivät jättäneet minua rauhaan työpäivien aikana tai huhtikuun harmaassa ja alastomassa luonnossa kulkiessani.
Eivät edes silloin, kun silmäni rävähtivät auki keskellä yötä jääden turhaan odottamaan unta, joka sekin saapui viivytellen, vain vaivoin ennen herätyskellon sointuja ehtien.
Kun aika kulkee lähtökohtaisesti piinallisen hitaasti, voin vahvistaa, että väsyneenä ja univelkaisena se venyy entisestään. Siitä tulee muotonsa menettänyt tahmea möykky, jonka suhteen ainoa lohtu on, ettei mikään – edes tämä tunne – kestä ikuisesti.
Tahmeasta pohjavireestä huolimatta huhtikuussa oli hyvätkin hetkensä. Pääsin käymään pienellä lomalla ja vastoin odotuksiani säästin koirien hoitolakuluissa, kun yllättäen Santun isäntä ei ollutkaan samaan aikaan omalla reissullaan, vaan jäi kotiin pitämään katraastamme huolta.
KOIRIEN RUOKINTAKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023
Tein huhtikuussa koirien ruokavalioon muutoksia, sillä yhtenä oljenkortena oli vielä selvittää, voisiko Sumun rauhaton olemus johtua närästyksestä ja olla siten ratkaistavissa osaltaan varsin yksinkertaisellakin keinolla.
Sumun lisäksi myös Alpilla on ollut sellaisia oireita, joiden myötä halusin selvittää, voisinko vaikuttaa koirieni hyvinvointiin viilaamalla niiden ruokavaliota vielä parempaan suuntaan.
Vaikka maaliskuussa en onnistunut keplottelemaan koirien ruuan osalta säästöjä, onnistuin kuitenkin keräämään sen verran asiakaspisteitä, että tarjouksessa 64,71 euroa maksaneelle 12 kilon koiraruokasäkille jäi maksettavaa hintaa vain 1,91 euroa.
Hieman myöhemmin samassa kuussa asioin vielä toisessa eläintarvikeliikkeessä, josta ostin niin Sumulle, kuin Alpillekin ruokaa kokeiluun yhteensä 101,10 euron edestä.
Santtu jatkoi isäntänsä kustantamana jo tutuksi käyneellä linjallaan, jolloin pienen mittelspitzin ruokintakustannuksiin meni huhtikuussa yhteensä 40,40 euroa. Yhteensä huhtikuussa koirien ruuista maksettiin siis 143,41 euroa.
Mitä pidemmälle koirakululaskelmissani ehdin, sitä vahvemmin tunnen, kuinka vaikeaa kuluista on pysyä kärryillä. Bonukset, asiakaspisteet, tarjoukset ja muut poppakonstit luovat hintoihin säännönmukaista vaihtelua, minkä vuoksi kuukausikohtaisista kuluista on vaikea pysyä kärryillä.
KOIRIEN TERVEYS- JA ELÄINLÄÄKÄRIKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023
Kuten edellisessä postauksessani kerroin, Sumu piipahti eläinlääkärin vastaanotolla. Nukutuksessa tehdyssä hammasoperaatiossa koiralta poistettiin kaksi isoa hammasta, mikä lisäksi koko suu tarkastettiin ja hampaat putsattiin ja kiillotettiin. Koko operaatiolle tuli hintaa yhteensä 717,44 euroa.
Toimenpide oli sujunut hyvin, siitä ei seurannut komplikaatioita ja Sumu toipui koettelemuksesta hienosti.
Huhtikuussa satsasimme myös koirien hampaidenpuhdistuslappuihin, jotka maksoivat 5,49 euroa. Yhteensä tämän kategorian kustannukset ylsivät siis 722,93 euroon.
KOIRIEN HYVINVOINTI- JA AJANVIETEKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023
Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin luetaan huhtikuun osalta suuri määrä hävikkipalvelusta tilattuja puruluita (24,38 euroa), reissutuliaiset (kuvassa, 5,48 euroa) sekä kuusi pakettia koirankakkapusseja (23,94 euroa). Lisäksi Santulle ostetut pienemmät erikoispuruluut hampaidenhoidon tueksi (5,28 euroa).
Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin meni huhtikuussa siis yhteensä 59,08 euroa.
KOIRIEN KOKONAISKUSTANNUKSET HUHTIKUUSSA 2023
Kaiken kaikkiaan huhtikuu nielaisi koirien ylläpidon osalta yhteensä 925,42 euroa. Tämä tarkoittaa, että koko vuoden kulut tammikuun alusta huhtikuun loppuun saakka neljän koiran osalta ovat muotoutuneet 1 949,33 euron suuruiseksi.
Se, mikä ei tule pitkän linjan koiraihmiselle yllätyksenä, mutta voi yllättää koirasta haaveilevan on eläinlääkärikustannusten suuruus. Edullinenkin käynti eläinlääkärin vastaanotolla voi äkkiä tuplata tai triplata kuukausikohtaiset kustannukset puhumattakaan siitä, jos kaikki ei menekkään suunnitellusti tai operaation yhteydessä löytyy yllätyksiä.
Kevättalven kuukaudet ovat mielestäni pitkän ja synkän talven parasta antia. Niissä on selkeästi jo lupaus lähestyvästä keväästä ja kesästä.
Lisääntyvä valo kuiskuttelee lupauksiaan silloinkin, kun maiseman valtaa hiljalleen taivaalta leijailevat lumihiutaleet, jotka tuntuvat muistuttavan, ettei kuitenkaan vielä ole aika mennä asioiden edelle. Tunne on siellä silti; kyllä tämä tästä vielä kesäksi muuttuu.
Silkkaa hulluutta — vai omannäköinen elämä?
Helmikuu meni silmänräpäyksessä. Se johtuu osaltaan siitä, että elimme puolet kuusta varsin vaiheikasta arkea viiden koiran vahvuudella.
Kun lähtökohtana on melko vaativa päivätyö, osaltaan yhä haparoivia askeleitaan ottava terveys ja toimintakyky, sekä lähtökohtaisesti jo neljä koiraa, voin kertoa, ettei varsinaisesti aikaa peukaloiden pyörittelylle jäänyt, kun kuvioihin astui vielä vieras paimenkoira, jonka elämään oli urautunut jos jonkinlaisia hölmön hommia ja epätoivottuja käytösmalleja.
Kaiken kukkuraksi ehdin vielä kevään mittaan aloittamaan kolme harrastusta: kehollisen terapian, kasvojoogan ja ihmisten hormonitoimintaan liittyvän kurssin, josta toivon olevan hyötyä oman terveydentilani ymmärtämiseksi ja ylläpitämiseksi. Kuten tammikuun lopulla kerroin, olen viime aikoina kiinnostunut hyvinvoinnista ja sen tukemisesta.
Joku voisi sanoa, että viidennen koiran lisääminen tähän yhtälöön on silkkaa hulluutta, mutta minun tuntosarveni olivat nousseet, enkä saanut ajatuksiltani rauhaa.
Arvokkainta on aika
Olen totta puhuakseni sairastumiseni jälkeen ymmärtänyt, miten arvokasta aika — laadukas aika — on, ja siksi olen yhä enemmän pyöritellyt ajatuksissani haavetta paimenkoirasta.
Haaveilen sellaisesta kumppanista, jonka uteliaisuus maailmaa, metsäpuroja ja männynkäpyjä kohtaan voittaa mukavuudenhalun. Sellaisesta koirasta, joka voi unohtua kanssani tuijottamaan nuotioliekkejä palelematta tai joka sujahtaisi vaivatta nauttimaan telttayöstä kanssani. Tällä hetkellä olen siitä onnekkassa asemassa, että oma ihmiskumppanini täyttää toiveeni, vaikkei pysähdykkään ihailemaan männynkäpyjen kerroksellisuutta.
Joka tapauksessa päädyin kysymään kotia etsivän paimenkoiran omistajalta, saisinko tutustua koiraan tarkemmin parin viikon ajan kotonani.
Ajattelin, ettei kenelläkään olisi mitään hävittävää. Paimenkoiran omistaja oli umpikujamaisessa tilanteessa, ja minun sielussani lepattaa liekki aina, kun saan käydä pitkiä keskusteluja koirien kanssa.
Peili sisimpään
Ja niin koira saapui meille ja se oli menoa se. Olen aina sanonut, että hyvä koira toimii peilinä itseen, eikä tämäkään paimenkoira ollut poikkeus.
Sukelsin niin syvälle toiveisiini, tunteisiini, jopa rajojeni äärelle ja syvimpiin haavoihini, että käsittelin paimenen sydämeeni jättämiä tassunjälkiä vielä viikkokausia koiran lähdön jälkeenkin. Tavallaan käsittelen varmaan vieläkin. Jotkut koirat vain puhuttelevat, jopa ravistelevat niin kovin syvältä.
Aika näyttää, mihin paimenen herättämät ajatukset minut vielä vievät, tai saanko sen aikaansaamaa ajatustenvirtaa joskus sanoitettua tarkemmin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että tämä paimenkoira ei tullut meille jäädäkseen.
Se olisi tarvinnut paljon enemmän aikaa kotiutuakseen ja löytääkseen saman kielen muiden koiriemme kanssa. Elämä aiemmin mainitsemieni lähtökohtien ja kahden eri tiloissa ja eri erissä ulkoilevien koirien kanssa kävi liian raskaaksi, minkä osalta sainkin kohdata omat rajani uudessa valossa.
Vuosia sitten olisin puskenut rinta roihuten omien rajojeni yli ja läpi harmaan kiven väsymyksestäni huolimatta, mutta enää sellainen ei tunnu kamppailun arvoiselta. Arvostan nykyään omaa, ja tottakai myös laumani, hyvinvointia niin paljon, etten ole valmis kolhimaan sitä määräänsä enempää. Teen yhä myös kompromisseja osittain itseni kustannuksella, mutta tässä tilanteessa kyse ei olisi enää ollut kompromisseista.
Helmikuun koirakululaskelmat
Tällä kertaa en kuitenkaan tullut pöyhimään sisimpääni määräänsä enempää, vaan listaamaan selätetyn kuukauden kunniaksi helmikuun kululaskelmat!
Siinä missä tammikuu maksoi meille yhteensä reilut 350 euroa (sillä tammikuussa tehtiin muutamia pidempiaikaisia hankintoja), helmikuun potiksi meinasi muotoutua vain vajaa 40 euroa!
Sitten Santtu kävi hammaslääkärissä, ja varmaan arvanettekin, riittikö sellainen budjetiksi. Shokkipaljastus: ei riittänyt.
Runsaat kolme vuotta vanha koirien alusta sohvan kulmassa on kokenut jo kovia, mutta uuden hankintaa ei ole budjetoitu vielä kevättalven menoille. Se ei tunnu haittaavan koiria, vaikka ne varmasti ilahtuisivatkin kuohkeammasta alustasta.
Koirien ruokintakustannukset helmikuussa 2023
Koska olin tammikuussa ollut kaukaa viisas ja hamstrannut koiranruokasäkkejä tarjouksesta myös varastoon, jäi helmikuun ruokakustannukseksi ainostaan Santulle ostettu kahden kilon ruokasäkki, joka maksoi 24,99 euroa.
Koirien hyvinvointi- ja ajanvietekustannukset helmikuussa 2023
Ja koska hamstrasin tammikuussa myös koirankakkapusseja, säästyttiin helmikuun kustannuksissa niiltä kokonaan. Hyvinvointi- ja ajanvietekustannuksiin helmikuulta lasketaan kuitenkin puruluut, joihin käytin 11,90 euroa.
Eikä siinä vielä kaikki, sillä kesällä 10-vuotissyntymäpäiviään viettävä mittelspitz Santtu pyörähti kuluneen kuukauden aikana eläinlääkärin pöydällä, jossa koiran suu tutkittiin ja puhdistettiin hammaskivestä, minkä lisäksi koiran kylkeen ilmestyneestä ihomuutoksesta otettiin näyte hintaan 341,00 euroa. Ihomuutos osoittautui harmittomaksi, ja suun terveydentila on nyt selvillä: tosin hammasremontein jatketaan vielä.
Koirien kokonaiskustannukset helmikuussa 2023
Kaiken kaikkiaan koirien ylläpito maksoi helmikuussa yhteensä 377,89euroa eli lupaavasta alusta huolimatta helmikuun kustannukset ylittivät tammikuun kustannukset 23,14 eurolla.
Koko vuoden kustannukset tähän saakka
Yhteensä koiriin on tänä vuonna käytetty 732,64 euroa. On jännittävää (ja hurjaa) nähdä, mihin koirien vuosikustannus lopulta yltää — en ole koskaan aiemmin kirjannut koirieni kuluja ylös, sillä niiden kohtaaminen on tuntunut harvinaisen epämiellyttävältä (eikä ihme).
Nyttemmin olen kuitenkin sitä mieltä, että talouden suunnittelu — alkaen sen käsittämisestä — luo ennen kaikkea turvaa ja hallinnan tunnetta.
