Olen ollut koko elämäni melkoinen työmyyrä. Työn tekeminen, mukaansa tempaavat projektit, harrastukset ja puuhastelu ovat vieneet minut mennessään päivä, viikko ja vuosi toisensa perään, eikä korostunut tunnollisuus ja vastuuntunto ole koskaan ainakaan vähentänyt käsillä olevan tehtävälistan pituutta.
Tänä kesänä kaikki on toisin. Jäin varhain keväällä työttömäksi ja vauhtini hiljentyi. Osaksi varmaan osana uupumuksesta toipumista siksi, että olen edelleen vain puhtaasti niin väsynyt. Niin väsynyt ja hidas, että vauhti on äkkipysähdyksen jälkeen vielä varsin maltillinen.
Osaksi siksi, että valitsin niin. Tunnen työmarkkinoita ja elämän kiemuroita jo sen verran hyvin, että arvelin, ettei työnhausta kannattaisi ottaa paineita kesää ja lomasesonkia kohti. Päätin kulkea kesän löysin rantein, pyristelemättä ja uimatta ahdingossa vastavirtaan.
Syksyllä puhaltaa uudet tuulet — niin on ollut aina (vaikka CV:tä tarkastellessani huomaan, että juuri minä olen työllistynyt kerta toisensa jälkeen nimenomaan varhain keväällä).
Vaikka olenkin hidastanut, en ole jäänyt lepäämään laakereille. Olen myllännyt puutarhaprojektien parissa kaksin käsin (ja jopa leikitellyt ajatuksella sellaisen tekemisestä työkseni!), opiskellut (hintaviakin verkkokursseja, jotka ovat kuitenkin hyvä satsaus tulevaisuuteen) sekä pyörittänyt arkea neljän koiran kanssa, mikä sekin voisi käydä itsessään jo työstä, jos joku vain suostuisi maksamaan siitä palkkaa (nimenomaan rahana, ei lempeinä lipaisuina tai tyytyväisinä huokauksina).
Olen unohtanut meikata, huolestua tulevaisuudestani ja ikävöidä suoratoistopalveluita (jotka irtisanottiin kevään myötä säästösyistä). Sen sijaan tämä on se kesä, kun minä opin hymyilemään jopa niinä hetkinä, kun uppoudun ajatuksiini. Olen muistanut levätä, nautiskella ja hengitellä niin, että vatsani laskee ja kohoaa (en tiennyt, että sellaisenkin taidon voi unohtaa, kun elämä käy liian hektiseksi).
Kolikolla on kääntöpuolensa
Vapauteni vastapainona on taloudellisesti tiukka tilanne, mutta kesäsäiden helliessä se ei ole koitunut turmioksi. Etenkin bensakuluton retkeily on ilmaista, samoin kuin uiminen neljä vuotta vanhassa, mutta edelleen ehjässä uimapuvussa. Olen pitkästä aikaa nähnyt kavereita, tuttuja ja ystäviä ja yhteinen ajanvietekin taittuu kuluitta tapahtuipa se sitten olohuoneen sohvalla tai yhdessä koiria ulkoilutellen.
Olen sikäli tavattoman onnekkaassa asemassa, että olemme yhdessä avopuolisoni kanssa saaneet lainattua venettä ja sup-lautoja, joten matalan budjetin kesälle on pystytty järjestämään ripaus arjesta poikkeavaa loistokkuuttakin.
Tämä kesä on hellinyt niin mieltä, kuin kehoakin ja poikkeaa täysin aiempien vuosien kesälomaviikoista, joille olen jättäytynyt viimeisenä työpäivänä tuskanhiestä märkänä illan viimeisinä tunteina tietäen, että pöydälle jäävät työt kasvavat ainoastaan korkoa ja paluu tuttuun työhön tapahtuu tuhansien tulipalojen sammuttelun myötä, kirimällä viikkokausien tekemättömät työt uusien työtehtävien rinnalla.
Mitä seuraavaksi?
Minä en tiedä. Ja tiedätkö mitä? Ei tarvitsekaan tietää. Tällä hetkellä vain olen, puuhastelen koirien ja eteeni mahdollisesti sattuvien projektikoirien parissa, kouluttaudun entistä syvemmin markkinoinnin ja viestinnän maailmaan ja unohdun suuria muutoksia kokeneeseen puutarhaani tunneiksi, tiedostamatta ollenkaan ajankulua.
Haahuilen koirineni metsässä, kylillä ja taajamissa ja tarkkailen sivusilmällä, mitä viestinnän ja markkinoinnin kentällä tapahtuu. Tarkkailen, mitä koiramaailmassa tapahtuu ja samalla haaveilen siitä, että voisin työllistyä molempien suosikkiaiheideni pariin: sekä koirien, että markkinoinnin ja viestinnän. Uskon, että jokin kiinnostava työprojekti tavoittaa minut ennen pitkää – tai minä sen, mutta joka tapauksessa asioilla on tapana järjestyä. Pidän ovet ja ikkunat avoinna, mutta sen verran erikoisjärjestelyjä tehneenä, etteivät kaikenlaiset sammakot suinkaan noin vaan kävele sisään. Siitäkin minulla on kokemusta.
Retkeily yhdessä novascotiannoutajan tai paimenkoiran kanssa on erilaista, kuin retkeily whippetin kanssa. Oman omalaatuisuutensa ainutlaatuisena retkiseuralaisena todistaa myös mittelspitz ja entinen valjakkokoira — havaintojeni mukaan jokaisessa koirassa on omat, retkeilyn kannalta huomioon otettavat kommervenkkinsä.
Whippetin riesana on kesäillan nuotiopaikalla ohuen karvapeitteen läpi keveästi tunkeutuvat itikat ja örkit. Vilunväreiltäkään ei voida säästyä, jos loppukesän aurinko ehtii painumaan mailleen. Mikään ei latista tunnelmaa tehokkaammin, kuin nuotiopaikalla värisevä surkean näköinen koira, jonka selkään hyttysten ketju on muodostanut rehevän irokeesin.
Mittelspitzin kanssa retkeillessä huomioon otettavat seikat ovat päinvastaisia. Santulla on rodulleen tyypillisesti niin paksu ja messevä turkki, että hyttyset luovuttavat ennen, kuin järkeilevät tiensä sen iholle. Viileys ei piinaa, mutta sen sijaan paahteista hellettä on hyvä vältellä.
Toisin kuin whippetit Olmi ja Alpi, Santtu lähtee yhtä innokkaasti maailman valloitukseen oli sitten pakkastalvi, räntäsade, vihmova tuuli tai seesteinen kesäilta. Se, mitä paksuturkkisen koiran kanssa on hyvä ottaa huomioon on, ettei valitse kesän kuuminta päivää fyysisesti raskaalle ja pitkäkestoiselle vaellukselle lämpöhalvausriskin vuoksi. Lämpimistä kesäreiteistä karvakaverin kanssa haaveillessa kannattaa muutenkin kiinnittää suunnitelmiinsa riittävästi lepo- ja juomataukoja. Innokkaimmat nelijalkaiset kesäfiilistelijät nauttivat tietenkin vilvoittelustaan meren tai järven rannalla kahlaillen tai uiden, paremman puutteessa ojan pohjalla itseään viilennellen.
Retkikoirien rotutyypilliset erot
Whippetit Olmi ja Alpi ovat tottuneita eränkävijöitä. Jos ne saisivat valita aktiviteettinsa itse, ne varmaankin koostuisivat hidastempoisten vaellusten sijasta avoimessa maastossa juoksemisesta – mutta vain hyvällä säällä. Muulloin suosikkiaktiviteetiksi saattaa valikoitua lymyily sohvatyynyjen joukossa, josta ne sitten myös vaellukselta kotiin palattuaan saattavat luoda paljon puhuvia katseita.
Mittelspitz Santtu on tyypiltään koira, jolle käy kaikki, kunhan se saa työskennellä yhdessä isäntänsä kanssa. Sää ei vaikuta siihen – se ei huomaa kylmää pohjoistuulta, eikä välitä tihku- tai sen enempää rankkasateestakaan. Sille riittää isäntänsä hymy, ja sitten se on tyytyväinen: kulki se sitten mukana Helsingin keskustassa, pohjoisen erämaissa tai missä tahansa siltä väliltä. Kooltaan mittelspitz on kompakti retkikoira, joka on kulkenut Norjan kivikoissa näppärästi isäntänsä repussa.
Valjakkokoirasta retkeilykoiraksi
Meille eläkepäivien viettoon saapunut ex-valjakkokoira Sumu on jotain näiden kahden ääripään väliltä ja sen kanssa huomioon otettavat seikat ovat omanlaisiaan. Muistan käyskennelleeni samaa kokoluokkaa olevien, edesmenneiden noutajani ja paimeneni kanssa metsäreiteillä tuntikaupalla, mutta Sumua ei käyskentely kiinnosta.
Se etenee tehokkaasti, eikä välitä risuista tai männyn kävyistä. Sille solisevat purot ja sammaleen tuoksu ovat samantekeviä, sillä sille tärkeintä ei ole nauttia matkasta, vaan päästä määränpäähän. Mitä nopeammin, sitä nopeammin.
Kyse ei ole siitä, etteikö se nauttisi luonnossa liikkumisesta. Sille vuosien saatossa kehittynyt ja kehitetty liikkumistapa on vain kaikin puolin tehokkaampi, kuin muilla laumamme jäsenillä.
Koiran eräkelpoisuus koostuu rotuominaisuuksien lisäksi koiran omista vahvuuksista ja taidoista, joita voi myös harjoitella
Oli retkeilykumppani sitten vauhdikas tai maltillisempi kaveri, karvainen tai kevyemmässä kuontalossa, yhteisen reissun tärkeimmiksi seikoiksi tulee muotoutumaan se, kuinka hyvin karvakaverisi tunnet ja minkälaiset varusteet juuri sinun ystäväsi tarvitsee yhteisestä matkanteosta nauttiakseen.
Koiran kanssa retkeily itsessään on harvemmin taito, jota täytyisi erikseen harjoitella. Jos suunnitelmissasi on kuitenkin pidempi yönyliretki tai kokonainen vaellus koiran kanssa, on hyvä olla tietoinen koiran terveystilanteesta (jotta haastava maasto ei kuormita mahdollisesti kipeää koiraa entisestään), rotukohtaisista ominaisuuksista (jotta esimerkiksi lyhytturkkista koiraa ei viedä palelemaan) ja kyvystä sopeutua esimerkiksi telttamajoitukseen vieraassa ympäristössä. Teltassa nukkuminen onkin taito, mitä moni koiranomistaja harjoittelee koiransa kanssa kotipihan tuntumassa ennen varsinaista h-hetkeä.
Huomioi sääolosuhteet myös päiväretkillä
Viimeisen vuoden aikana olen retkeillyt varmasti enemmän, kuin koskaan aiemmin. Retkiseurueeseeni on kuulunut vaihtelevia koirakokoonpanoja, sillä talven ja kevättalven retket on saatettu suorittaa pienen innokkaan mittelspitzin vahvuudella, toisaalta etenkin loppukevään retkillä koko neljän koiran kokoonpano on ollut mukana.
Olen päässyt todistamaan lukuisia erilaisia tilanteita koirieni ja vieraiden koirien kanssa taukopaikoilla. Siitä syystä haluan muistuttaa, että taukopaikalle pysähdyttäessä myös koiran lämpimänä pitämiseen on syytä kiinnittää huomiota kolealla loppuvuoden, talven tai kevättalven retkellä.
Olen liian usein nähnyt etenkin innokkaita pikkukoiria, jotka ovat taittaneet urheina useiden kilometrien matkoja yhdessä seurueeensa kanssa, mutta kun ne on kiinnitetty nuotiopaikalla puun runkoon, ne ovat värisseet ja palelleet vailla suojaa ja lämmikettä pitkään liikkeellä olleille lihaksilleen.
Osaa koirista on pidetty myös sylissä, mutta koiran palelu on ollut liikkeestä pysähdyttäessä niin vahvaa, että se onkin kannustanut muuta seuruetta pitämään ruokataukonsa vasta takaisin autolle palatessa. Vaikka koiralla ei muuten olisi taipumusta palella, voi tulla todellisena yllätyksenä, kuinka pitkäkestoisen liikunnan jälkeen pysähdyttäessä turkkirodunkin ytimiin saattaa hiipiä vilu. Koiran suojaaminen kylmältä onkin tärkeää, sillä se estää lihas- ja nivelongelmien kehittymisen.
Varusteet Suomen arvaamattomiin sääolosuhteisiin
Suomen sääolosuhteet eivät aina päästä retkeilijää helpolla ja toisinaan niihin varustautuminen tuntuu haastavalta etenkin, kun elämme aikakautta, jolle tyypillistä on juhannuksen räntäsateet ja joulunajan nollakelit vesisateineen.
Puhuttiin sitten ihmisretkeilijän tai koiran varusteista, hyvin valituilla sellaisilla pötkitään kuitenkin pitkälle. Koska sekä whippettini, että ex-valjakkokoirani Sumu on varustettu suhteellisen niukalla turkilla, olen teettänyt koirilleni takit ankarimmille sääolosuhteille, kuten sateelle ja paukkupakkasille. Lisäksi nämä kylmänarat koirat käyttävät tossuja, mutta kovempien pakkaskelien retket olemme toistaiseksi suosiolla jättäneet meitä urheammille.
Mittelspitz Santtu pärjää paksulla turkillaan ilman lisävarusteita, mutta kovimmilla pakkasilla silläkin käytetään tossuja. Tulevien eläkepäivien myötä harkitsemme sillekin hyvin istuvaa takkia taukoja varten.
Muuten koirieni varustuksesta on vastannut valtakunnallisesti sekä verkossa, että kivijalkamyymälöissään palveleva Musti ja Mirri. Otin koiran mukaani myymälään, kun kävimme sovittamassa Sumulle sopivia retkeilyvarusteita ja päädyimme valitsemaan reipasliikkeiselle retkitoverilleni Basic Cosy Y-valjaat.
Valjaiden lisäksi päätin tarjota koiralle liikkumavaraa fleksin avulla, vaikka noin muuten olen ehdottomasti jämäkämpien talutushihnojen puolesta puhuja. Mahdollisten äkkipysäyksien varalta valitsin valjaiden ja fleksin väliin pienen joustopalan, joka estää äkkinykäyksien syntymisen sekä koiran, että vuosia sitten vaurioituneiden ranteideni suuntaan. Valjaiden, joustopalan ja fleksin lisäksi valitsimme retkivarustukseemme soveltuvan kevyen ja kokoontaitettavan matkakupin.
Jos koiralle päätetään tarjota liikkumisen vapautta fleksissä, on tärkeää taata, ettei koira vapaudestaan huolimatta pääse turmelemaan luontoa tai häiriköimään pesivien lintujen tai vaikkapa polkujen reunuksilla nököttävien linnunpoikasten rauhaa tai turvallisuutta. Etenkin alkavan kevään ja alkukesän kynnyksellä voi olla tarpeen kuljettaa koiraa lyhyemmässä hihnassa etenkin, jos sillä on taipumusta poiketa polulta.
Vinkit koiran kanssa retkeilyyn
Omien kokemusteni mukaan hyvän ja onnistuneen retken peruselementteinä voidaan pitää ensiluokkaista seuraa (useimmiten jo yhden koiran osallistuminen retkelle takaa sen), hyviä varusteita (niin, ettei kenellekään tule liian kylmä tai liian kuuma) ja ennen kaikkea hyviä retkieväitä.
Musti ja Mirri on koonnut hyviä retki-ideoita myymälöistään ja verkkokaupastaan löytyvään Suomi Lemmikin Silmin -retkioppaaseen ja samaa nimeä kantavaan videosarjaan. Videosarjan uusin jakso julkaistaan vielä kesäkuun aikana, joten YouTubesta löytyvää kanavaa kannattaa ehdottomasti pitää silmällä.
Ota vielä seuraavat asiat huomioon suunnitellessasi retkeilyä koiran kanssa:
Ympäristö! Pidä ympäristö siistinä, kanna mukanasi takaisin kaikki, minkä olet retkikohteelle vienytkin. Muiden, kuten luonnoneläinten ja toisten retkeilijöiden huomioiminen on kohteliasta. Älä anna koirasi sinkoilla fleksissä tai taluttimessa niin, että se säikäyttelee pesiviä eläimiä tai muita ihmisiä, tai pääsee runnomaan luontoa. Älä myöskään pidä koiraasi irti ilman maanomistajan lupaa, äläkä etenkään kansallispuistoissa tai rauhoitetuilla alueilla.
Itikat ja punkit! Retkestä tulee mukavampi teille molemmille, kun esimerkiksi pohjavillattoman ja lyhytturkkisen koiran kanssa kesäsäässä retkeillessä ollaan osattu varautua itikoiden läsnäoloon. Se onnistuu esimerkiksi karkottein tai itikoilta suojaavin puvuin. Muista itikoiden läsnäolo myös omaa suojausta pohtiessasi. Meistä valppaimmat varautuvat punkkeihin punkkiraudoin ja sytkärein (ennaltaehkäisevästi karkottein!), jolloin punkin polttaminen käy helposti ja paloturvallisesti. Kirjaa mahdollinen punkkihavainto Punkkiliveen.
Ensiapu! Selvitä etukäteen, miten sinun tulee toimia, jos kyy puraisee koiraasi. Kerää mukaasi retken luonteeseen ja pituuteen soveltuva ensiapulaukku ja huomaa, että jotkut koirakerhot järjestävät myös koiran ensiapuun liittyviä koulutuksia.
Nauti! Älä mieti tai jossittele liikoja, vaan lähde nauttimaan luonnosta nelijalkaisen ystäväsi kanssa. Kun tunnet koirasi, tiedät mitä se retkelle tarvitsee – ja jos et vielä tiedä, opit tuntemaan lemmikkisi aluksi lyhyempien retkien aikana. Tärkeintä on avoin ja rohkea, utelias mieli!
Tämän vieraskynä -artikkelin on kirjoittanut Salme Mujunen. Filosofian maisteri Salme Mujunen toimii paitsi ylituomarina ja yrittäjänä, myös tietokirjailijana, toimittajana ja luennoitsijana. Hän on lanseerannut tänä vuonna nettiluentoja mm. koiran saalisviettiä ja koiran rakennetta koskien, minkä lisäksi hän kouluttaa verkon välityksellä nyt myös toko- ja agilitykoulutusohjaajia. Salmen kotisivujen kautta koirataito.fi voi tutustua Salmen luentoihin, tuotantoon ja tuotteisiin.
KOIRAN ITSETUNTO JA SEN KEHITTÄMINEN
KIRJOITTANUT: SALME MUJUNEN
Hyvän itsetunnon omaava koira ei ole sama kuin ”röyhkeä koira”, joka käyttää itsevarmuuttaan negatiivisiin tunteenilmauksiin joko ihmisten tai toisten koirien tyrannisoimiseksi. Itsevarman koiran on helppo elää itsensä ja ympäristönsä kanssa tasapainossa.
Itsetunto ja sen kautta rakentuva terve itsevarmuus näkyy kaikessa toiminnassa läpi koiran koko elämän.
Varma koira hallitsee itsensä myös hieman kyseenalaisissa, pelottavissa ja vaarallisiksi kokemissaan tilanteissa. Epävarma koira sensijaan ajautuu toistuvasti vaikeuksiin, joissa sen täytyy erilaisin sijaistoiminnoin helpottaa oloaan. Yhtäkaikki, epävarman koiran elämä on tasapainottelua pienemmän ja suuremman stressin välillä ja tällainen elämä kuluttaa koiraa tarpeettoman voimakkaasti. Siksi meidän koiranohjaajien ja kouluttajien tulisi pyrkiä vaikuttamaan jo koiran nuoruudessa muodostuvaan itsevarmuuteen sitä positiivisesti ja rakentavasti kehittäen.
Pennusta nuorukaiseksi; kasvun lähtökohdat ja olosuhteet
Pentu on syntymästään lähtien altis ympäristön vaikutuksille. Eri ikäkausina sen saamat positiiviset ja negatiiviset tuntemukset painuvat eri voimakkuuksilla vaikuttamaan joko lähes merkityksettömästi tai jopa erittäin voimakkaasti sen luonteen muovautumiseen.
Dosentti Kai Pelkonen kertoi SuKoKa:n ”Koiran käyttäytyminen kasvattajan näkökulmasta” -luennollaan iän merkityksestä shokkivaikutukseen seuraavaa: ”6-8-viikkoinen on herkimmillään ulkoisten stressivaikutusten ja psyykkisten traumojen suhteen. 5-viikkoisena saatu negatiivinen shokki ei vaikuta lähestymiseen myöhemmin, kun taas juuri 8-9-viikkoisella pennulla shokki jää vaikuttamaan ja siirtyy kestomuistiin. Taas 12-13-viikkoinen on jo ohittanut tämän kehitysvaiheen, eikä saatu negatiivinen shokki vaikuta merkittävästi myöhemmällä iällä.” (kirjoittaja Jutta Tschokkinen, julkaistu Borderi 1/2000-lehdessä).
Pentuajan kokemusten merkitys siis lienee suurempi, kuin mitä aikaisemmin on uskottu. On myös selvä tosiasia, että myöhemmälläkin iällä saadaan voimakkailla negatiivisilla shokeilla aikaan pysyviä käytöshäiriöitä luonteeltaan pehmeille koirille.
Tuhon avaimet
Epälooginen pakotteiden käyttö koulutuksessa, samoin kuin koiran kannalta sietämättömän voimakkaan paineen luominen ovat arveluttavia keinoja, jotka taitamattomissa käsissä aiheuttavat koiralle enemmän pysyviä psyykkisiä vaurioita kuin mitä niillä on mahdollista edesauttaa omaksuttavaa asiaa.
Jokainen onnistumiseen päätyvä suoritus kasvattaa koiran itseluottamusta. Koira toimii varmasti kun se voi luottaa itseensä ja kykyihinsä selvitä.
Tätä pohjaa vasten voisi helposti kuvitella että epäonnistumiseen päättyvä suoritus horjuttaisi koiran itsetuntoa, mutta niin ei välttämättä ole. Sen sijaan toiminnan keskeyttäminen, ilman että suodaan koiralle mahdollisuutta pyrkiä mihinkään ratkaisuun, rapistaa sen uskoa selviytymisen mahdollisuuteen. Keskeytetyt suoritukset ja niiden johdosta ohjaajasta koiraan välittyvä tyytymättömyys tappavat tehokkaasti motivaation tuleviinkin tehtäviin.
Epäonnistunut suoritus on aina seurausta liian vaikeasta ja/tai huonosti suunnitellusta harjoituksesta. Tällaisen harjoituksen keskeyttäminen ilman helpotetettua ja koiralle ratkaistavissa olevaa tehtävää on yksi suurimpia koulutusvirheitä.
Luonneanalyysiä
Ennen tapakasvatuksen ja koulutuksen aloittamista tulisi pyrkiä mahdollisimman totuudenmukaisesti päättelemään koirassa esiintulleita ja kehityksen alla olevia luonteenpiirteitä. Luonteen vahvuuksia kannattaa ruokkia ja mahdollisia heikkouksia kompensoida näiden vahvempien osa-alueiden hyödyntämisellä.
Jo luovutusikäisestä koirasta voimme havainnoida yllättävän paljon. Elämään epäröivästi (aggressiivisesti, arasti, väistävästi) suhtautuva pentu kaipaa erityisen paljon tukea ihmiseltä, se tarvitsee ns. varahermot, jotka kannattelevat koiraa yli kaiken sen paineen, joka menisi luontaisen kapasiteetin yli.
Pennun valinnassa kannattaa huolellisesti harkita, millaiseen luonnetyyppiin omat voimavarat ja osaaminen riittävät. Huomattavan terävä (toisin sanoen uhkaan aggressiivisesti reagoiva) tai arka koira voi olla haasteellinen ja tarjota koulutuksellisia mahdollisuuksia, tosin huomattavasti suuremmalla työllä kuin avoin, hyvähermoinen ja taistelutahtoinen lajikumppaninsa.
Itsevarma koira luo omistajalleen myös haasteita; kuinka motivoida työskentelemään koira, joka on perinjuurin tyyytyväinen itseensä ja elämäänsä eikä siksi kaipaa ohjaajansa hyväksyntää niin suuressa määrin kuin ohjaajaansa tukeutuvampi lajitoverinsa.
Oletko varma? Varmastiko?
Onnellisen koiran perusoikeuksiin kuuluu saada elää elämäänsä loogisen ja käytökseltään varman ihmisen kumppanina.
Epävarmuus on ainakin osittain ihmisestä koiraan tarttuva (hankittu) huono ominaisuus, joka valitettavasti ruokkii itse itseään. Koirassa esiintuleva epävarmuus aiheuttaa ohjaajassa epävarmuutta, johon koira reagoi lisääntyvällä epävarmuudella jne. Ohjaaja siis jättää tukematta koiraansa tilanteessa, jossa se eniten tarvitsisi apua ja jopa ihmisen fyysistä läheisyyttä. Tarvittavan tuen puute esiintyy koirassa sijaistoimintoina, esim. väistämisenä, aggressiona tai jopa lamaantumisena.
Näin menetellen koiralle on luotu ns. toisenlainen tapa käsitellä epävarmuutta.
Tästä henkisestä kuormittumisesta on vain pieni askel siihen, että ohjaaja alkaa kokea tämän uuden sijaiskäytöksen ongelmana, eikä enää tee huomioita koskien alkuperäistä oireiden aiheuttajaa, eli varsinaista syytä. Perusongelmille, eli epävarmuudelle ja tuen puutteelle on nyt kehitetty uusi ongelma, jonka ratkomiseen takerrutaan. Aletaan työstää puhtaasti seurauksia, ja unohdetaan syy.
Niin kauan kuin omistajan ja koiran välillä on keskinäisiä konflikteja, ilmenee näitä ”toisen tason” käytöshäiriöitä mitä moninaisemmissa koulutustilanteissa. Tyypillisiä, pohimmiltaan epävarmuuteen liittyviä kerrannaisongelmia ovat mm. koiran käsiteltävyysvaikeudet omistajan läsnäollessa (luoksepäästävyys), uskallus pysytellä maalimiehen läheisyydessä (henkilöhaku) ja uusiin asioihin tutustuminen ohjaajan läsnäollessa (mm. luonnetestin kelkkakoe).
Olemalla reilu ohjaaja saat toimia reilun koiran kanssa! Mitä teetkin, tee se reippaasti ja itsevarmasti. Ole koirasi luottamuksen arvoinen ja aloita korjaaminen aina pääsääntöisesti omasta käytöksestäsi.
Ohjaajan merkitys
Terveellä tavalla itsevarma ohjaaja kykenee kehittymään koiranohjaajana, mikäli hän uskaltaa nähdä ja myöntää toimintansa vajaavaisuudet.
Heikomman itsetunnon omaavan ohjaajan tulisi tietoisesti pyrkiä tähän samaan, vaikka prosessi on hänelle jo luonteenomaisestikin kertaluokkaa vaativampi. Koirakon pienet edistysaskeleet kuitenkin kannustavat niin ohjaajaa kuin koiraakin kohti suurempaa itsevarmuutta.
Myönteinen askel muutoksen tielle on otettu, kun omistaja kykenee kääntämään katseen koirasta takaisin itseensä ja tunnistaa koirassaan asuvan epävarmuuden sisällään.
Ohjaaja viestittää koiralleen juuri niitä tuntemuksia, joita itse kokee, ja koira reagoi näihin. Koiran toiminnassa on siis mahdollista nähdä oman toimintansa puutteet.
On kohtuullisen helppo ylittää aita sen matalimmasta kohdasta ja etsiä toistuvasti vikaa ns. saalistusvietittömästä tai taistelutahdottomasta, huonohermoisesta, terävästä tai epäavoimesta koirasta. Sen sijaan osoittaa rohkeutta myöntää itselleen oma rajoittuneisuutensa kouluttajana ja todeta että koira ei edisty pääosin siksi, että ohjaaja seisoo kehityksen esteenä.
Varsinaisesti luonteeltaan ns. käyttökelvottomia koiria ei juurikaan ole, koiranlukutaidottomia ohjaajia sitä vastoin löytyy yllinkyllin.
Hyvä kouluttaja kehittää koiransa vahvuuksia, huono takertuu vähäisiinkin heikkouksiin ja tekee niistä kestoselityksiä koulutuksellisille epäonnistumisille. Rakentava muutos lähtee ohjaajasta itsestään.
Koulutuksen loogisuuden kannalta meillä jokaisella on kehittämisen varaa. Kun olet koiran näkökulmasta katsottuna reilusti toimiva ihminen ja koulutustapasi on johdonmukainen, olet oikeilla jäljillä. Ja koska päämäärä ei ole useinkaan ole tärkeämpi kuin matkan oivallukset, voi olla ettei oman toimintasi tarkistuksen jälkeen koiraasi jää kovinkaan paljoa koulutuksellista korjattavaa.
Reagoiminen vai ylireagoiminen
Koiraa kouluttaessasi ole aidosti varma itsestäsi. Varmuus on ominaisuus, jota et voi teeskennellä, vaikka voit toki opetella mahdollisimman rauhallisen suhtautumisen yllättävien tilanteiden varalta. On ainakin osittain oma valintasi, alatko huutaa, heilua ja huitoa nähdessäsi käärmeen, ampiaisen tai hämähäkin. Vai hengitätkö syvään ja pyrit tilanteen tai ainakin hermojesi hallintaan.
Nämä erilaiset tavat reagoida äkillisesti vaihtuviin elämänilmiöihin näkyvät selkeästi toimiessasi koiran kanssa. Kuinka reagoit, kun koirasi ei työskentelekään toivomallasi tavalla? Harmistutko sen äkilliseen kurittomuuteen? Onko ensimmäinen reaktiosi, että se näyttää sinulle keskisormea?
Pidätkö parempana, että koira yrittää ja mahdollisesti epäonnistuu, vai että jollei se tee oikein, on parempi ettei se tee mitään? Ylireagoinnit kielivät usein ohjaajan epävarmuudesta tai koulutuksellisesta kiirehtimisestä.
Koirasi tulkitsee sinua
Koira tulkitsee tilanteita varsin taitavasti ja huomaa epäröintisi lähes poikkeuksetta jo ennen kuin itse tiedostat käytöksesi epävarmuuden. Näissä tilanteissa koira usein reagoi verbaaliseen viestintääsi varsin epätoivotulla tavalla, koska elekielesi on sanallisen viestintäsi kanssa ristiriidassa.
Näin paljon kommunikointivaikeuksia aiheuttaa pelkästään ohjaajan varmuuden puute. Kuinka pienestä asiasta onkaan loppujen lopuksi kysymys, ja kuinka suuren askeleen voimme ottaa tiedostamalla sen.
Elämää, ei sen enempää
Nuoren koiran itsetuntoa kasvatetaan elämällä koiran kanssa normaalia elämää, kokemalla yhdessä maailmaa ja sen tarjoamia elämyksiä.
Vuodessa on 365 vuorokautta. Jos jokaisena päivänä kykenisimme tarjoamaan koirallemme yhden uuden kokemuksen ja sopivissa määriin vahvistamaan jo koettuja asioita, loisimme erittäin vankan kokemuspohjan sen koko loppuelämälle.
Tämän perustan varaan koiran on mahdollista jatkossa tukea tulevia reagoimisiaan, vertailla kokemusten voimakkuuksia ja vastaanottaa samankaltaisten tilanteiden jälkeensä jättämiä positiivisia tai negatiivisia mielikuvia.
Koiran henkisen kasvun kannalta on tärkeää myös saada elää nuoruus ilman turhia henkisiä paineistuksia. On järkevää koettaa eliminoida kaikki lyhytkestoista pidemmät stressin aiheuttajat pois sen välittömästä elinpiiristä, sillä stressipaineiden alla kehittynyt nuoren koiran elämä kasvaa helposti vinoon.
Tällaisia stressaavia tekijöitä ovat esim. kohtuuton kuri, olosuhteiden liian nopeat ja toistuvat muutokset, laumahierarkiassa korkeammalla olevien jatkuva painostus, liian suuret vaatimukset suhteessa nuoren koiran osaamiseen jne.
Totuttelemisen asteittaisuus
Koiraa ei saada luottamaan ääniärsykkeiden turvallisuuteen, jos kouluttaja ajattelee pääsevänsä helpommalla valitessaan koiransa kokemuspohjan perusteiksi kaksi ääripäätä, esim. äänityhjiön ja metelin; täydellisen hiljaisuuden ja sielua raastavan helvetin. Sama pätee kaikkeen toimintaan: koiran itsetunto luodaan vähitellen turvallisten kokemusten saattelemana, ja niihin positiivisia mielikuvia yhdistämällä. Askel kerrallaan. Liian paljon ja liian nopeasti ei ole hyvä kenellekään- sanotaanhan, että ”paras tapa pilata tuleva maailmanmestari on tehdä siitä nuorten maailmanmestari”.
Ongelmien korjaaminen
Itsetunnon puutteesta kärsivän koiran traumoja on helppo syventää ja saattaa ne kroonisiksi. Riittää kun aloittaa itsevarmuuden puutteesta aiheutuvat, mutta jo toisenmuotoisiksi ongelmiksi muuttuneiden käytöshäiriöiden sinänsä hyväätarkoittavat, mutta ärsykelataukseltaan massiiviset paikkausyritykset. Herkän koiran negatiivisia kokemuksia ihmisistä ja/tai tilanteiden aiheuttamaa pelkoa ei voi hoitaa tuhannen jättikivan ja makkarankuoriin pukeutuneen ihmisen rynnäkkö-kohtaamisella. Äärimmilleen viedyt korjausyritykset heilauttavat epävarman koiran herkkää vaakaa tempoilevasti vastakkaiseen suuntaan, eikä koiralle näin suoda tilaisuutta päästä tasapainoon tuntemustensa kautta.
Kiirehtimällä korjattu koira vaatii tulevaisuudessa vielä suuremman korjauksen, eikä korjattu koira ole koskaan ehjän veroinen. Ja mitä epätoivoisemmaksi omistaja tässä edistymättömässä projektissaan tulee, sitä suuremmalla paineella toteutetaan korjauksen korjaus. Ratkaisua ei todennäköisesti näillä metodeilla voi löytää, jos ongelman perussyy eli epävarmuus on jo alusta lähtien jätetty huomioimatta.
Itsetunto rakentuu ympäristöstä heijastuen
Pentukoiraa kannattaa kannustaa jo luovutusiästä lähtien mahdollisimman suureen toiminnallisuuteen ja yritteliäisyyteen vahvistamalla toivottuja toimintoja suorastaan avokätisen positiivisesti. Näin koiran kannalta miellyttävien tapahtumien keskeinen hahmo on aina ihminen, joka elää aidosti mukana ja jonka rehelliseen ja kannustavaan palautteeseen se oppii luottamaan.
Koira kokee elämässään voimakasta tarvetta yhdessäololle. Tämän laumavietin olemassaolon varaan on luontevaa rakentaa koiran ja ohjaajan välinen suhde. Suhdetta, samoin kuin koiran itsetuntoa vahvistetaan viettämällä runsaasti aikaa kahdestaan koiran kanssa, vaikka perheeseen kuuluisikin muita ihmisiä ja toisia eläimiä. Yhdessä vietetyt hetket ja koetut onnistumiset, sekä koiran huomiointi yksilönä muodostavat pohjan sen terveelle itsetunnolle.
Jos järjestät koiralle aikaa, kuin se olisi maailmassa lisäksesi ainoa elollinen olento, niin sinusta varmasti tulee sen elämän keskipiste. Ja toisinpäin: et voi odottaa saavasi koiraltasi kovinkaan täydellistä huomiota, jos itse olet mukana vain osittain.
Koira elää yhteisössä
Koiran elämä on aina jollain tavoin elämistä laumassa, joko ihmis- tai koiralaumassa. Lauma voi käsittää koiran lisäksi vain yhden ihmisen tai olla jopa monenkymmenen koiran ryhmittymä. Kuinka tällainen lauma jäsentyy, riippuu sen yksilöiden sosiaalisista taidoista.
Harvoin mikään ryhmä elää pysyvässä muuttumattomuudessa, vaan dynamiikka liikehtii aina johonkin suuntaan. Mitä enemmän laumassa on jäseniä, sitä suuremmalti tämä laumaliike vaikuttaa yksilöihinsä; sitä laajemmat konfliktitilanteet ovat ja sitä suurempi on tuhovaikutus mahdollisen leimahduksen sytyttyä.
Muista, että huolimatta laumahierarkiasta yksilön etu menee aina lauman edun yläpuolelle.
Laumoilla on pyrkimys järjestäytyä jonkinlaiseen arvojärjestykseen, jossa on edustettuna sekä päätöksentekijöitä, että alempiarvoisia toteuttajia. Laumahierarkian kannalta systeemi on toimiva, jos lauman yksilöt sopeutuvat tähän tilanteeseen oirehtimatta. Sen sijaan jos laumassa on kiusaajia ja kiusattuja, ei yhteiselo ole perusteltavissa. Millaisen mahdin voimin tällainen lauma säilyttäisi kokoonpanonsa ns. luonnontilassa? Elintilan rajaaminen tuo mukanaan omat ongelmansa.
Älä anna kiusata tai joutua kiusatuksi
Ihmisilläkin on taipumus järjestellä maailmaansa ryhmiksi, jotka pysyvät koossa joihinkin intresseihin pohjautuen: työpaikat taloudellisiin seikkoihin nojaten, aatteelliset ryhmät ideologiaan tukien jne.
Huolimatta yhteisistä pyrkimyksistä, ei mikään taloudellinen tai ideologinen perusta olisi riittävä pitämään koossa ryhmittymää, jonka yhdellä jäsenellä olisi pakonomainen sairaalloinen tarve tarkoituksenmukaisesti vahingoittaa ryhmän toista jäsentä. Kiusattu osapuoli ahdistuisi ja tällä olisi luultavasti vaikutuksia koko ryhmän hyvinvointiin. Hyvin todennäköisesti kiusatun lisäksi myös muilla ryhmän jäsenillä ilmenisi erilaisia oireita, jotka kielisivät kasvavasta epävarmuudesta ja yleisestä pahasta olosta.
Koiralaumassa voi myös ilmentyä näitä pahoinvoinnin merkkejä, joita pystymme havaitsemaan tarkkailemalla lauman yksilöiden henkistä tilaa.
Olennaista on vain se, voivatko koirayksilöt laumassa hyvin vai huonosti. Näihin asiantiloihin ihminen vaikuttaa valinnoillaan ja valintojen onnistumisen paras mittari on koira itse.
”Kun luotat itseesi, voit luottaa koiraasi Kun koira luottaa itseensä, se voi luottaa sinuun.”
